Hövelön unelma meni läpi yhdellä pysähdyksellä. En muistanut linea ”Itse ilmahan helisi”. Mut muuten meni tosi hyvin. Näen jo itseni esityksellä lauteilla. Ai, että siitä tulee hyvä.

Jokaiseen esitykseen liittyy sormus. Hövelön unelmaan liittyy kultainen rubiini jalokivinen vihkisormus eli on kaikista tärkein.

Nyt on synttärikahvin aika. Kello on 9.50.
Kontiolan kaski tekstissä pääsin sivulle seitsemän (7/56) ennen pysähdystä. Pysähdyksiä tuli kaikkiaan kymmenisen. Mutta kieli on niin hienoa. On hienoa kuvitella miten Aleksis Kivi on hionut yksityiskohtia yli 150 vuotta sitten ja yksi äännetaiteilija niitä tänään ihastelee.

On ihanaa käydä tekstiä läpi, missä konkreettisesti voi elää rakkauden voittokulkua. Ekan esityksen tekstin perustasta toisen esityksen teksti koettelee rakkauden voimaa.
Tähän tekstiin liittyy vahva sormus jonka sain työharjoittelusta 11 vuotta sitten. Kunhan koko ohjelmisto on valmis esitettäväksi, niin kaiverrutan sormukseen teatterini logon.

Nyt on aika aamupuuron, kun kello on 11.03.
Täältä tullaan teksti on jo suvereenia toimittamista. Kaikki sujuu kuin vettä vaan ja olisin valmis vaikka minkälaisen yleisön eteen tällä esityksellä vaikka heti. On enää myynnistä kiinni.

16.1.2027 esiinnyn sentään jo. Paikka Valtimonteatteri ja siellä Kallion nykymusiikkipäivät. Pääsen lauteille Kesä-yö runoelmalla, joka on osa Täältä tullaan esitystä.
Aleksis Kiven tekstien sormukset ovat oikean käden sormissani. Nyt oikea käsi on valmis. Pikkurillin sormus on tuliainen New Yorkista vuodelta 1999.

Nyt välipalalle klo 13.30.
Pikku prinssi on eniten vaiheessa, mutta rakkain. Siinä kuin sukeltaa sisäelimiin. Tänään koin superkiasmaattisen tumakkeen samankaltaisuuden vieraillessani viidennellä asteroidilta. Tään tekstin kanssa on vielä eniten työtä edessä ennen julkistamista. Haaveilen omasta julkistamisfestivaalista, jossa esitän kaikki neljä ohjelmistoni esitystä.

Ääneen läpimenot teen kiskot suussa. Olen kuin roomalainen Marcus Porcius Cato vanhempi noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Näin ei verenpaine pääse nousemaan kun äänteet ovat vielä hakusessa.
Viimeinen sormus on samalla mysteeri kuin viimeinen esityskin. En tiedä mikä kivi on sormuksessa. Kuvittelen sen tulleen avaruudesta.

Ja nyt lounaalle kello 14.35.
Pisteenä kello vasempaan käteen, Sveitsin armeijan kello. Ostin sen ollessani salakuljettamassa puheen kehitysimpulssia varhaiskasvatukseen. Nyt huomaan tien olleen sivupolku. Kasvatustyön eteriteetti ei mahdollistanut luovaa kehittyvää puhetyötä. Pitäs olla ensin puheellisesti aivan valmis, jotta voi mennä lasten pariin. Näin koin.

