Kun suomessa puhutaan Veesstä niin se saksaksi on Wwee.

Vvee puhuu luonnossa, metsässä, niityllä, pilvissä ja tuulessa, aalloissa maailman sanan kuiskauksena, joksi ihmiset ovat ruumiillistuneet. Ihmisen puheessa on koko ihminen keskittyneenä puhe-elimeen ja jokaisen sanan salaisuus on koko ihmisessä, joka itseasiassa on maailmassa mikrokosmoksena, kun ihminen puhuu. 

Tähän lämpimään puhallukseen liittyy myös pehmeä epätoivo, jossa ihminen on luopunut taistelusta ja antautuu avuttomuuteen. Tällöin lähestytään puhalluksessa hunnutettua Vveen eurytmiahahmoa. Näin puhallus on lämmön ääni.

Harjoituksena sairaalakohtaus, missä odotetaan tuloksia läheisen vakavasta pitkästä leikkauksesta, jossa selviämismahdollisuuksia on vähän. Epätoivossa jokainen ele on aaltoileva ja pehmeä, virtaava, ilman lihasjännitystä. Pää on levoton, kivun sumentama.

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

2. Rr3. Hh*******4. Ff5. Tt
1. Vv*******VII. Uu*******6. Pp
II. IiIII. AaIV. AUauV. EeVI. Oo
12. Nn*******I. AIai*******7. Cc
11. Mm10. Ll*******9. Kk8. Ss

Takaisin Tuli, Konsonantit tai Äännetaiteiluun . . .