Tt

Tteetä harjoitellessa toiminta, tekeminen on tuskin mahdollista. 

Ttee on vahvan päätöksen omaksumista. Siksi Ttee jos mikä on henkinen äänne. 

Arjessa sen löytää vahvasta väitteestä. Ystävyyden vahvistavasta kädenpuristuksesta.

Klassinen Ttee on uskollisuus, kun epäitsekkäästi puolustetaan jotakin objektiivista. Ttee tuo säteilyä ylhäältä.

Kaikkineen Ttee on olemassa olon vahvistamista, joka tulee ulkopuolelta, nimeten jonkun joksikin. 

Tässä on oltava ymmärrys siitä, että suomalaisessa äännetaiteilussa kuullun puheen eriytyneet kovat ja pehmeät äänteet ovat yhdessä. Niin on tässä Tteessä sisällä Ddee.

Hauska Tteen harjoitus on millä tahansa kehon osalla yritys näyttää missä kysytty asia on. Mutta ilman mitään fyysistä liikettä, vain tiivistää eetteriruumiista virta haluttuun suuntaan. Osoittamisen kokemus voi syntyä voimakkaana ilman fyysistä toimintaa. Kun eteerinen liike on synnytetty fyysinen ruumis voi seurata. Näin Ttee voidaan saada vaikka koko hahmoon.

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

2. Rr	3. Hh	*******	4. Ff	5. Tt
1. Vv	*******	VII. Uu	*******	6. Pp
II. Ii	III. Aa	IV. AUau	V. Ee	VI. Oo
12. Nn	*******	I. AIai	*******	7. Cc
11. Mm	10. Ll	*******	9. Kk	8. Ss

Takaisin Maa, Konsonantit tai Äännetaiteiluun . . .