Oo

Oolle on Ii edellytys, vokaaliasarjan paikat puolustavat paikkojaan. Pitää olla ensin olemassa Iiinä, että voi haluta tarttua ja syleillä, kasvaa epäitsekkyydeksi, rakkaudeksi ja uhrautuvuudeksi.

Vokaalisarjan keskimmäinen muuttuu siirryttäessä pienestä suureen. Pienessä Aa-Ee-Ii-Oo-Uu Ii on keskimmäinen, mutta suuressa Aa-Ee-Ii-Oo-Ää-Öö-Yy-Uu Oo on keskimmäinen. Oo avautuessaan jo sulkeutuu eli onttoudessaan on kohteen vastaanottaja. Oo on kaunein ja harmoonisin vokaali.

Harjoitukset Oolle eivät ole ilmeisiä ja vaativat vahvaa osallistumista.

Oon esoteeristä puolta Rudolf Steiner kuvaa lepäämiseksi hierarkioiden sylissä. Aurinko laskussaan Oon lailla syleilee maailmaa ja imeytyen hitaasti rakastavaan yöhön. Harjoituksessa tulisi hitaasti penkillä istuen pohtia laskevan auringon suurta, kaikenkattavaa elette. Kasvot ja katse tulevat tyyniksi ja harmoonisiksi auringon laskun imeviksi, aistien vastaaottamisen halun. Lepääminen hierarkioiden syleilyssa auttaa jokaiseen meditaatioharjoitukseen.

Puhtaasti pinnalliset eleetkin tuovat voimakkaan Oo kokemuksen: Lähestyä lapsena pyydystäen pientä lintua tai esimerkit hoitotyöstä. Tai ihan konkreettisesti kantaa reunat täynnä olevaa vatia kulkien eteenpäin pudottamatta pisaraakaan, niin saa kokemuksen Oon tasapainosta ja tunnelmasta.

Oo on myös läsnä ajatuksen ymmärtämisessä, kun ymmärräys valtaa meidät ihmetyksellä. Huudahdamme silloin – Oo! 

2. Rr	3. Hh	*******	4. Ff	5. Tt
1. Vv	*******	VII. Uu	*******	6. Pp
II. Ii	III. Aa	IV. AUau	V. Ee	VI. Oo
12. Nn	*******	I. AIai	*******	7. Cc
11. Mm	10. Ll	*******	9. Kk	8. Ss

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

Takaisin Vokaalit tai Äännetaiteiluun . . .