Oli LEATEAtterin perustamispäivä. Siitä on tänään kulunut kahdeksan vuotta.
Olin silloin vastavalmistunut kasvatustieteen maisteri, erityisesti varhaiskasvatus. Työskentelin vakituisena varhaiskasvatuksen opettajana Helsingin kaupungilla.
Sivutoimisena perustin LEATEAtteri Oy:n palkkarahoista säästöillä. Käytin silloin nimenäni Jaria. Perustamispäivään oli kaksi aikaisempaa juhlimisen nimittäjää: Lapsen oikeuksien päivä ja Jarin nimipäivä. Nyt jäljellä juhlimiseen on enää LEATEAtterin perustaminen, kun en käytä enää Jari nimeä enkä työskentele enää lasten parissa.

Tuntuu huimalta omistaa oma teatteri ja sen neljän esityksen ohjelmisto. Olen niin ylpeä. Kokemuksellinen näkemykseni teatterini sisällä on kristallin kirkas. Tämän vuoden esitykset ja yleisö kontakti ovat olleet minulle lahja. Taiteellinen instrumenttini on valmis.
Elämäni on muuttunut saduksi. Elän elämässäni todeksi satua. Tähän hetkeen pääsyyn olen tarvinnut kaikki tähän astisen elämäni 64 vuotta, neljä kuukautta ja 15 päivää. Nykyisellä viisaudellani osaan nauttia jokaisesta nyky elämäni hetkestä.
Tilanteeni on Paroni von Münchhausenin olo, kun samalla taivas on pudonnut niskaani. Ja että se on fine. ”Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, niin saatte te kokea muuta.” Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta sanon esityksessäni Hövelön unelma ja se on niin totta.
Samalla kun ihmeekseni liikutun aivan yllättäin, niin huomaan itseni usein sisäisesti hymyilevän. Katselen vain ympärilleni ja hymyilen. On se outoa, mutta hyvin mukavaa.
Kiitos menneelle, nykyiselle ja tulevalle, joka solululle ja hierarkialle. Valo ja lämpö kulkee mukanani. Etuoikeutettu on olo.
Yksikköni on äänne. Se on samalla portti. Miten iloiseksi kaikki muuttuukaan äänteissä. Vastustamattomasti!
Siksi LEATEAtteri!
