Aa

Marie Steiner-von Sievers mukaan Aahan on mentävä ensimmäiseksi, ainakin jos menijä aikoo näyttelijäksi, sillä jos aikoo esittää muuta kuin itseään on astuttava itsensä ulkopuolelle, minkä voi tehdä vain avaamalla itsensä, siksi ensiksi olisi opittava Aata. Se on Marie Steiner-von Sieversille ”ensimmäinen kosminen periaate”. Aa on valoa, Aa on ihailua valoa ja henkeä kohtaan. Aan voima on esoteerisesti ajan ja avaruuden voittaminen.

Ensimmäisessä Aa harjoituksessa ei ole mitään erityistä tehtävää. Se mitä tehdään tapahtuu avautumisena sisältä, sielusta. On katsottava tarkasti ja realistisesti auringonnousua. Katseessa ja asennossa heijastaen, auringonnousua itsessä näkyväksi tullen. Seisten, kuvat tilassa kokien voimistuvaa auringonnousua. Auringonnousu on Aa.

Olemme henkisesti vain pohdiskelijoita, jos emme yllä valoon itsessämme. Kaikilla vokaaliharjoituksilla on tälläinen itsestä maailmansielun löytämisen tendenssi, erityisesti Aasta alkaen. Mitä konkreettisemmin voi harjoituksen kokea sitä parempi:

Astua ulos majasta kylmyydessä, raajat käpertyneinä räpytellen silmiä horisonttiin, jossa pilkahdus valosta. Katse avautuu, rentoutuu, ranka suoristuu, muutama askel, hehku lumoaa, ryhti rennoksi ja vapaaksi. Nähdä ympäristössä nousevan auringon heijastus. Sisäinen valo kirkastui, avautui ja laajeni. Taivas yltyi liekkeihin ja liekit syttyi myös sisälle ja sydän kukoistaa ihailussa. Sydän avautuu suureksi valokukaksi. Mitä voimakkaampi kuvitelma, sitä suurempi ja kauniimpi sisäinen avautuminen. Painottomuuden tunteella yhtyy henkisesti nousevan päivän runsauteen. Aan ihme piilee auringossa ja omalla pienellä sielulla voi heijastaa tämän suuren maailman.

Rudolf Steinerilta on auringonnousu harjoitukseen sopiva aurinkoruno (käännös Kaisu Virkkuselta):

Aurinko loistaa aineen pimeään.
Niin loistaa hengen kaiken tervehtävä olemus
ihmisoloni sielunpimeään.
Niin usein kuin muistan sen vahvaa voimaa
oikealla sydämenlämmöllä,
se loistaa lävitseni
henkensä keskipäivän voimalla.

Kaikilla äänteillä on laaja valikoima puolia. Suuren avautumisen Aa harjoituksen voi sujuvasti päättää takaa tulevaan puhelimen soittoon, joka ravistelee mielen pois auringonnousun riemusta hiljaiseen järkytykseen – lähes kauhu Aahan (mutta ei vielä ihan). Iso sisäinen Aa vaihtuu pienempään kyselevään, hiukan pettyneeseen, mutta vielä avoimeen Aahan. Pinnoittuen reunoilta, otsa ja silmät edelleen Aassa.

Silmän sijaan korvaan keskittyen mennään seuraavassa Aa harjoituksessa ihailusta kauhuun. Käytävällä kuulee ovien läpi oman nimensä mainittavan. Joka kerta kun havaitsee jotakin uutta, havaitsija tekee Aan, ensin vain silmällä ja muu hahmo muuttumattomana ja sitten suurin silmin kääntyminen havainnon suuntaan, kuulon suuntaan.

Silmät laajenevat ja laajenevat, ele saa kauhun ilmeen, mikä kertoo halusta puolustautua ja hylätä havainto – häntä vastaan on suunnattu salaliitto. Jännittynyt kävely yleisön edessä oikealta vasemmalle, kaikki lihakset jännittyneinä Aassa, sielu tummanpunaisena. Kunnes keskustelu päättyy, kuulija putoaa uloshengitettyyn apatiaan horjahtaen istumaan. Aa avautuu taaksepäin korvasta kaulaan ja lapaluihin. Eetteriruumis avautuu taaksepäin. Kuulija edustaa sielun kuvaa ilman kömpelyyttä, siksi liikkeet on hyvin suunniteltava ja harjoiteltava.

Seuraava harjoitus hioo Aahan aina liittyvää spontaanisuuden vaadetta. Ei voi olla aikomusta yllättyä. Pitää ensin ajatella jotain aivan muuta. Kuulla oveen kolkutettavan ja siinä seisoo ystävä – iloinen yllätys. Nousta tuolista silmät ja suu ammollaan ilosta kädet ojennettuna yllätyksestä. Siepata impulssi ja noustava vastaan nopeammin kuin tietoinen ajatus. Ei pakotusta, ensimmäinen hetki on ratkaiseva. Tarkkuus ihan tuolista nousemiseen. Ei tulla vedetyksi päänsä varassa eikä tulla työnnetyksi jaloilla, vaan on noustava rinnasta tasaisesti ja vaivattomasti.

Kehon hallinnan näyttäminen lähtee keskeltä, sydämmestä, rytmistä käsin: istua, polvistua, seistä, kääntyä ja astella. Vaatii paljon harjoittelua. Pää lepää, jalat uhmaa painovoimaa.

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

2. Rr	3. Hh	*******	4. Ff	5. Tt
1. Vv	*******	VII. Uu	*******	6. Pp
II. Ii	III. Aa	IV. AUau	V. Ee	VI. Oo
12. Nn	*******	I. AIai	*******	7. Cc
11. Mm	10. Ll	*******	9. Kk	8. Ss

Takaisin Vokaalit tai Äännetaiteiluun . .