Nnän myötä päästään niin sanottuun ranskalaiseen fiilikseen. Silloin Nnän tuntee lapaluiden ja rinnan keskellä, jollaisena Nnä valtaa sielun, tämän äänteistä siroimman. Eurytmiahahmoltaan, eurytmiafikuurissa Nn näyttää väriltään ja muodoltaan satuprinssiltä: joustava ja kevyt liikkeissään. Nn luo vuorovaikutuksen ympäristöön, joskus myös nenäkkäästi ja halveksien.
Aleksis Kiven runoelman Paimentyttö alussa pääsee esittäessä hyvään Nn laatuun:
”Mitä laatii lapsinen? Hatun valmistaa hän kiltti tuohest krullan komean. Kaunistaa sen kukkasilla herrashatun muotoiseks. Viimein törttö päähän pannaan krulla kukkashehkuva. Niistinhuiviks vielä tuohi kuverretaan kourahan.”
Nn on eloisa ja nauttii esineiden kosketuksesta.
Arkipäiväinen harjoitus on kun nuorukaisen syntymäpäivänä hänen vanhempansa vievät hänet kauppaan, jossa on paljon kauniita tavaroita ja niistä on lupa valita yksi. Mutta mikä – päättämättömyys on ongelma. Jokaisesta esineestä on repäistävä itsensä irti, jonkun vielä kauniimman vetämänä. Kohonneessa mielentilassa hän tekee voimistuvia Nn liikkeitä, heittää Nn katseita, kehittäen Nn tyyppisen nenänpään. Voimistuva kokemus saa koko olemukseen Nn ilmeen jalkoihin asti.
Eessä kuvattu harjoitus oikean ratkaisun ajatuksissa löytämisestä, niin siinä harjoituksessa jokainen kielteinen Nn tulee näkyviin väärän ratkaisun hylkäämisessä. Samoin negatiivinen Nn voi tulla esille, Rudolf Steinerin mukaan, halveksunnassa kun, halveksunta kohdistuu johonkin ulkoiseen.
Takaisin Äännetaiteiluun . . .
LEATEAtteri 