Kk

Kkoossa on kootusti kirjaimellisesti ainakin neljä puolta On Kkoo, Ngee, Ggee ja vielä Qquu. Eäinradalta suhtsamalta alueelta tulee hehkutus näihin kaikkiin. Äännetaiteilu tarvitsee tässä hyvin liiikkuvaa mieltä. Kkoosta on näin moneksi, koska Kkoossa on niin paljon voimaa.

Konkreettisin Kkoo alkaa tilan raivaamisesta ja ei todellakaan kannan ottamisesta kahteen esillä oleeseen asiaan vaan tilan raivaamisesta näiden välille tuodakseen, luodakseen siihen jotain aivan uutta. Siinä samalla otetaan tila haltuun ja hallitaan sitä. Luonnossa tämä muotoavaa voimaa, kiteymistä, tulemista kiveksi.

Koen Kkoon olevan äännetaiteilun ankkuri, muodonhenkien purje. Historiasta selkeimmin Kkoo näkyy Prometeuksessa tai Kainissa. Vaarana on liika kovettuminen tai jäykistyminen, kulmikkuus. Kkoo voi myös terävöityä voimakkaaksi jännitteeksi kitalaessa, kuin eläimeksi, joka on hyökkäämässä saaliinsa kimppuun, lentäväksi nuoleksi, ilmaukseksi draamaattisissa teoksissa.

Komm kurzer kräftiger Kerl (puheharjoitus R. Steinerilta)

(suomeksi) Komme kurtistaa Kreijarin keri

Ulospäin Kkoo tekee tilaa ympärilleen vastustajistaan, mutta yhtälailla Kkoo voi kummuta vain sisältä vielä kohtaamatta ulkoista vastusta, olla lähteenä, voimakkaan uloshengityksenä. Siinä voi olla sävy sisäisestä tuskasta vapautumiseen tai olla vain tulvillaan iloa. Molempien laatujen on oltava äärimmäisiä, shokeeraavia.

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

2. Rr	3. Hh	*******	4. Ff	5. Tt
1. Vv	*******	VII. Uu	*******	6. Pp
II. Ii	III. Aa	IV. AUau	V. Ee	VI. Oo
12. Nn	*******	I. AIai	*******	7. Cc
11. Mm	10. Ll	*******	9. Kk	8. Ss

Takaisin Maa, Konsonantit tai Äännetaiteiluun . . .