Pp

Ppeen yhteydessä on hyvä jatkaa puhetta vanhan suomenkielen ominaisuudesta olla jakamatta konsonantteja koviin ja pehmeisiin, mikä jakautuminen on kielten myöhemmän muotoutumisen tulosta. Jakamattomuus tuo suomenkielelle kosmisessa mielessä ainutlaatuisen aseman voida vastaanottaa puheen luovia voimia. 

Siksi pidättäydyn kehityksen alkuun tällä äänteiden ristiretkelläni eli koviin ja pehmeisiin jaukautumattomiin konsonanttisiin alkuäänteisiin – esimerkiksi  Ppeessä on sisällä Ppee ja Bbee.

Sukeltaessa äännetaiteilussa äänteeseen, niin kaiken muun puheellisen kontekstin yhteyteen tulisi sisäisesti liittää äänteen alkukuvallisuus, joiden kartoittamiseen äänne kerrallaan pyrin näillä kirjoituksilla. Oletan itse ja olen myös kokenut, että jakatumattomien äänteiden yhteisessä alkukuvasta on mahdollista rakentaa voimakkaampi yhteys kosmisiin sfääreihin.

Siis Ppeen alkukuviin:

• Ppee on kuin teltassaan tanssiva intiaani. Se on aina silmiinpistävästi esillä.

• Bbessä voimme kuvitella itsemme munkiksi, joka suojaa kaavullaan palavaa kynttilää.

Toinen kulkee pisteestä reunoille ja toinen päinvastoin reunoilta pisteeseen.

Rudolf Steinerin puhe-elintä herättävistä viidestä ensimmäisestä artikulaatioharjoituksesta viides on muotoa:

Protzig preist
Bäder brünstig
Polternd putzig
Bieder bastelnd
Puder patzend
Bergig brüstend

Sama suomelle tutuimmin sanoin:

Protisti prassi
Beetasäde Bryssel
Poltin puzzle
Binäärinen basiliski
Puurissa patsas
Berylli brusiini

Summa sum maarum: Alkukuvallisessa Ppeessä muokataan ja suojellaan, pidetään jonkin kehitystä elävänä, ollaan jonkin elävän, pyhän kanssas tekemisissä toisaalta ympäröiden sitä ja toisaalta säteillen sitä. Verhoten ja verhot avaten molemmissa liikkuen, mutta eri suuntiin suhteessa itseensä.

Jotain Ppeestä koen olevan Aleksis Kiven runoelmassa Paimentyttö seuraavassa kohdassa:

”Hatun valmistaa hän kiltti, tuohest krullan komean. Kaunistaa sen kukkasilla herrashatun muotoiseks. Viimein törttö päähän pannaan krulla kukkashehkuva.”

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

2. Rr	3. Hh	*******	4. Ff	5. Tt
1. Vv	*******	VII. Uu	*******	6. Pp
II. Ii	III. Aa	IV. AUau	V. Ee	VI. Oo
12. Nn	*******	I. AIai	*******	7. Cc
11. Mm	10. Ll	*******	9. Kk	8. Ss

Takaisin Maa, Konsonantit tai Äännetaiteiluun . . .