Ee

Eestä saa voimaa olla itsenäinen. Een tekeminen asettaa puheen suun keskelle. Ee vahvistaa kaikkien äänteiden paikkoja suussa, kunhan Ee ensin on löydetty paikalleen. Hyvä Ee harjoitus (alkuun satakertaa päivässä tehden) on:

mene veteen terveen meren eteen

 Lebendigen Wesen treten wesendes Leben
 Wesendes Leben treten lebendige Wesen 

Vokaalit pysyy paikoillaan ja konsonantit liikkuu suussa.

Ee eroittaa minut maailmasta, voin olla pienenä olemassa suuressa maailmassa. Een asenteen kiteytys on ’Minun on puolustettava itseäni maailmaa vastaan’. Minä ja maailma ovat kaksi eri asiaa.

Eetä voi alkaa harjoitella johtamalla harjoitus Rudolf Steinerin hengitysharjoituksesta ”AAA… EEE… UUU…”, joka sanotaan yhdellä hengityksellä, loppuun kehkot tyhjentäen. Aassa ihailua valosta, Eessä tunnetta lähetyvästä maailman hengestä, Uussa yhdytään maailmanhengeen. Lopussa voi tuntea, ettei ole enää kehossa vaan ulkona itsestä ilman, lämmön ja valon kannattelemana ’hengessä’.

Ee tekee tässä harjoituksessa sen tilan, jonka voi tuntea. Puhuja tuntee itsensä hyvin pieneksi, kuin vajoaisi polvilleen ja ristien kätensä. Käsien risteävässä kohdassa on tietoinen pienuudestaan maailmanhengen voiman ja suuruuden edessä. Opimme kunnioitusta, joka auttaa saavuttamaan kokemuksen hengen todellisuudesta. Uussa sitten rohkeasti astumme hengeen. Harjoitus on tehokas äänimeditaatio.

Fyysisesti Eetä voi harjoitella (mielellään esittäen katsojille) kuvittelemalla kulkevansa kuilun reunalla, selkä kallioseinämää vasten, molemmilla käsillä seinästä tukea ottaen, hivuttautumaan pitkin kapeaa tasannetta, edessä laaja jylhä vuoristomaisema. Taistellen viedä tiensä eteenpäin huimausta vastaan.

Voi yrittää laskeutua hitaasti seinämää pitkin kuilun reunalle konttausasentoon ja välillä nousta seisomaan kuilun reunalle, tietoisena, että pienestäkin väärästä liikkeestä auttamatta putoaminen kuiluun.

Harjoitusta voi jatkaa pääsemällä toiselle reunalle, sitten koukistaa polvea, pitäen tasapainon tiukasti keskellä. Voi huomata reunalta kauniin alppitähden ja päättää sen poimia. Lopuksi seisoa pelottomana ja tuntea löytävänsä tuen laajasta maisemasta, horisontista – liitää tuntemaan keveyttä venytellen ja ojentaen käsivarsia.

Aivan uuden konkreettisen käyttökelpoisen lähestymistavan Eehen tuo Rudolf Steiner näyttelijälle, jonka tulisi esittää viisasta miestä. Siinä mennään Een kokemisessa vielä enemmän sisäänpäin – ajatteluun eli ihmissielun sisinpään toimintaa, samalla lempeästi vetäydytään maailmasta.

Että viisasta henkilöä kuvattaessa tulisi ennen vastauksen antamista hieman vetää päätä taaksepäin pehmeällä Eellä, ja viisas näin vastaisi omasta sisäisyydestään, viisaudestaan käsin. Vetäytymällä ensin etäännytään kysyjästä. Tyhmä toimii vastaavasti aina Aasta käsin, kysyen, ihmetellen jopa vastatessaan.

Een esoteerinen merkitys on kyky muutokseen. Ee vie meidät hengen valtakuntaan. Een meditatiivisessa harjoituksessa on aistittava aina kaksi supistuvaa virtausta, jotka leikkaavat toisensa. 

Een kahteen virtaukseen ja sen läpi muutokseen on Rudolf Steinerilta seuraava runo:

Erkennt der Mensch sich selbst:
Wird ihm das Selbst zur Welt;
Erkennt der Mensch die Welt:
Wird ihm die Welt zum Selbst.

Kun ihminen tuntee itsensä:
Itsestä tulee hänelle maailma;
Kun ihminen tuntee maailman:
Maailmasta tulee hänelle itse.

Een harjoituksiksi sopii myös inho. Kuvittelet meneväsi hienoissa vaatteissa likaiseen kellariin etsimään kadonnutta sormusta. Jo koskettaessa arasti likaista pintaa sormet tekevät Een. Likaisessa ympäristössä etsiessä, jokaisessa kosketukseen joutuvassa kehon osassa voi tuntea Een eli puristuksen tunteen. Kun irroittaa harjoituksen likaisesta ympäristöstä luo tällainen Ee mielenkiintoisen tyylittelyn ilmaisuun. Värinä tuntee itsensä raaksi sitruunaksi.

Draamattinen Ee harjoitus syntyy, kun  kuvittelet astuvasi savua täynnä olevaan työhuoneeseen. Työpöydän alla oleva roskis on tulessa ja yrität polvet edellä savua halkoen tukehtumatta päästä työpöydän ääreen pelastamaan tärkeitä papereita. Kurkku takakenossa, silmät kiinni, kädet ilmassa kauhoen.

Mikä tahansa kipu on Een aspekti, fyysinen tai henkinen. Hampaan jomotus tai särkynyt sydän, saavuttavat yhtymäkohdan leikkauspisteen ja supistuminen tapahtuu. Sielu tarttuu kivussa ruumiiseen liian tiukasti. Jopa tylsyys on aina Ee, mutta korostuneen heikkona sielun osallistumisena.

Hyvä ja viisas Eessä elävä puheharjoitus Rudolf Steinerilta on seuraava:

Lerne doch das Leben nehmen, wie es ist.
Siehst du das Elend jener Menschen nicht,
Die weltfremd Entschlüsse fassen
- Das Herz gar manches verführt den Kopf -
- Und die statt zu gehen stets stolpern?

Opi ottamaan elämä sellaisena kuin se on.
Ettekö näe niiden ihmisten kurjuutta, 
jotka tekevät päätöksiä irrallaan maailmasta
- Sydän viettelee pään monilla asioilla - 
- ja jotka aina kompastelevat kävelemisen sijaan?

Lopuksi vielä ajatusharjoitus Eessä, johon tarvitaan mukaan Aata. Harjoitus osoittaa äänteissä elävää viehkeää, briljanttia kokonaisuuden tarkkuutta.

Käsitellään tilanteen huolellisen harkinnan ja ratkaisun etsinnän esittämistä:

Hieman kiinni olevien silmien kevyttä räpyttelyä, alaluomi hiukan koholla sirittäen, suupielten vetäytyessä sisään. Silmä liikkuen etsii kuin huoneesta ratkaisua. Ajatus välähtää – Aata silmään! Katse kiinnittyy pisteeseen kuin ajatus olisi siellä. Väärä ratkaisu, pudota piste ja Eellä etsiminen jatkuu. Kiinnittyminen ja putoaminen toistaen monta kertaa intensiteettiä kussakin vaiheessa kasvattaen.

Sitten löytyy ratkaiseva ratkaisuajatus, jota sitten puidaan, tarkistetaan, vahvistetaan ja verrataan aikaisempiin kiinnityksen kohtiin. Minkä jälkeen voidaan helpotuksesta huokaisten tajuta päästyn maaliin.

Ajatuksen pohdinnassa katse liikkumatta yhdessä kohdassa ja vertailussa katse vuorottelee kiinnityskohtien välillä. Eessä katse vaeltelee ratkaisua  ajatusta etsien.  Een virittävä pohdinta tulee, Rudolf Steinerin mukaan, olla aina viritettynä monologeissa.

Lähteet: Ilja Duwan: Sprachgestaltung und Schauspielkunst (1990), Martin Gull: Äänenmuodostus taiteena (1978), Rudolf Steiner, Marie Steiner-von Sievers: Puheäänen muodostuksen kurssi (1984), Riikka Ojanperä, Leena Tiusanen: Alkupuhelaulun elementeistä Kalevalan kielessä Rudolf Steinerin tutkimusten pohjalta (2011), Rudolf Steiner: Puhe- ja draamataide 1 (2026).

Takaisin Vokaalit tai Äännetaiteiluun . . .