Seinäjoella äsken en oppinut pelkästään pitkästä aikaa itkemään, vaan myös Kontiolan kaski -esitys selkeni minulle.
Nyt sain jo muotoiltua:
Eeppisessä runoelmassa Kontiolan kaski soi Aleksis Kiven kieli uutta Kalevalan veroista eeposta tähyillen ja idyllisiä luontokuvauksia luoden.
Tarinassa taistellaan Pohjolan valtiatarta Louhia vastaan kaskiviljelyn aikaan. Havitteleeko Louhi ihmisten välisen hyvän olon suistamista tolaltaan kuin Sampoa aikoinaan?
Runoelman teemoina ovat herkkyys ja sitkeys rakkauden äärellä, universaalin rakkauden olemassaoloon luottaen. Tulevaisuuden rakentuminen mahdollistuu, kun tulen voimat vie mielen valaistumiseen.
LEATEAtteri 