Opin taas itkemään. Kiitos Seinäjoen.
Ensin luin Yrjö Kallisen kirjaa Tässä ja nyt.
S. 103
”Selkiytyminen, herääminen, saattaa tapahtua myös yllättäen, äkillisesti ja syvästi. Zen-kirjallisuus kertoo tapahtumista, jolloin kukka tien ohessa, linnun lento taivaan sinessä, yksi ainoa sana tai lause ovat olleet alkuna sille, että ’mielen ovet ovat lentäneet selko selälleen’. Saattaa käydä, että tuon kokemuksen jälkeen ihminen voi ilmaista sen vain yhdellä sanalla: ’Ah!’ – kaikki muu olisi poissa asiasta. Joku purskahtaa nauruun – niin hullunkurista on ollut hänen entinen näkemyksensä, niin mielettömän unen kaltaista, että uusi ja riemukas elämys purkautuu nauruksi. Jostakusta tulee opettaja, moni muu vaeltaa hiljaisena, iloisena ihmisenä ihmisten joukossa ymmärtäen kaikkia, vaikka juuri kukaan ei ymmärtäisi häntä.
Tunnusmerkillistä näyttäa olevan, että se pysyvä kompleksi, joka minussa hokee minä, minä, minä — joka yrittä olla jotakin, joka arvioi kaikkea oman tyydytyksen kannalta, joka takertuu mieluisaan ja pelkäa ja vihaa vastenmielistä — tämä minä näyttäa raukeavan. Minäisyyden kompleksin rauetessa — ja sinä määrin kuin raukeaminen tapahtuu — tulvii sieluun ilo, rauha, joka samalla on rakkautta.”
S. 133
”Selkeytyminen, herääminen, valaistuminen on kunkin ihmisen kohdalla mahdollinen tässä ja nyt. Hetkestä hetkeen, ja sittenkin vain tässä ja nyt, ei milloinkaan joskus, jossakin. Todellisuus, Jumala, on läsnä tässä ja nyt. Taivasten valtakunta, autuus, moksha, nirvana odottaa tässä ja nyt. Ulkonaisesti ei tarvitse tapahtua mitään, ja kuitenkin puhtaasti sisäinen tapahtuma saattaa avata ihmiselle uuden maailman, uuden elämän, uuden todellisuuden. — Uuden? – Kyllä, uuden todella, ja kuitenkin vakuuttavat todellisuuden kokeneet kaikilta ajoilta, että tuolla hetkellä ihminen tietää aina olleensa siinä, kotonaan, vaikka hän vasta nyt sen tajuaa.”
Sitten kävin kirkossa ja yllättäin itkin. Menin elokuviin ja itkin.
Tajuan nyt miten paljon maailmassa on asioita jotka itkettää. Ja oikeasti itkeminen helpottaa. Syvältä tuleva itku puhdistaa, paljastaa ja hoitaa.
Olin elänyt taas pitkään selviytymisen moodissa. Ei ole ollut varaa itkeä. Seinäjoella nyt tulin rikkaaksi. Niin rikkaaksi että on varaa itkeä.
Kotanakin nyt – on niin helpottavaa kun on lupa itkeä kun siltä tuntuu ja siltähän tämä elämä tuntuu.
Riittää kun kuuntelee uutisia. Riittää kun katsoo ihmisiä. Riittää kun katsoo luontoa. Riittää kun katsoo rakastaan ja tajuaa miten ei voi suojella häntä tältä kaikelta. Riittää kun nauttii tai tekee taidetta.
Nykymaailmassa itku pitää pitää herkässä, muuten saattaa jäädä tärkeät itkut itkemättä ja asiat pääsevät tekemään pahojaan elimistössä. Siksi ei saa kulkea itkua aiheuttavan ohitse, ettei sielu, meidän sisäinen luontomme kuole.
Tiedän, että vasta itkun kera ja sen jälkeen löydän oikeat teot toimia.
Itkekäämme kun on sen aika. Se on meidän luonnonvara.
LEATEAtteri 