Mun ensimmäiset hautajaiset, mitkä minä muistan, ovat melko tarkalleen 50 vuoden takaa. Isoäitini Lyydia Miettinen kuoli.
Noin 30 vuotta sitten opiskellessani puheenmuodostusta sain kuulla ensi kerran, että voimat, joilla puheenmuodostusta tehdään ovat edellisen maanpäällisen elämäni voimista.
Tänä vuonna olen esiintynyt kolme kertaa: kesäkuussa kahdesti ja viimeisen kerran nyt 24.9.2026. Ensimmäisessä esityksessä oli kaksi katsojaa, toisessa ja kolmannessa 12.
Keväällä käänsin itselleni Ilja Duwanin kirjan puheenmuodostuksesta. Siitä innostuin esittämään kesäkuussa oikeaa äänteissä elävää puheenmuodostusta. ”Jotta kielelläni vainajat tanssisi”
Ensimmäisessä esityksessä kahdelle ihmiselle onnistuin mielestäni elämäni parhaiten puheenmuodostuksessa. Kiitos vastikään kuolleen puheopettajani.
Seuraavissa esityksissä en yltänyt samaan. Yleisö houkutteli minut pois puheenmuodostuksesta. Kunnes viimeisen esityksen jälkeen kuoli kollega, joka opiskeli puheenmuodostusta Stuttgartissa noin 46 vuotta sitten.
Nyt koen konkreettisesti tien auki. Monet kohtaamani kuolemat (mummot, täti, isä, veli, äiti, opettaja ja kollega sekä tuttavat ja ystävät) varmaan jo yhteensä yli 30 elämäni vainajaa.
Konsonantit avaa ja sen jälkeiset vokaalit sukeltaa edelliseen maanpäällisen elämän voimiin – koen. Laulu toimii äänteissä päinvastoin. Se viekin kuoleman ja uuden syntymän väliseen tilaan.
Nyt elän konkreettisesti edellisen maanpäällisen elämän voimiin puheessa keskittyen rajan yli menneiden ihmisteni opastuksessa.
Kiitos alkaen mummoistani Iida Josefina ja Lyydia!
