Ehkei sittenkään mahdotonta?

Huomenna, minä kova päinen äännetaiteilija, klo 13 yritän tosissani luoda jotain uutta maanpäälle.

Viime lauantaina pelkäsin vielä etukäteen, että se on mahdotonta. Mutta esityksen jälkeen tajusin, että ei kyllä se oli siinä. Minä tein sen sittenkin. Kokemus oli rohkaiseva.

Huomenna sen teen taas:

• elän vain äänteissä
• pyrin oikeisiin äänteisiin
• vapautan äänteiden välisen alueen, etteivät äänteet tartu toisiinsa
• oikealla kuulemisella mahdollistan puhe-elimistön elämisen mukana
• kuuntelen itseäni
• kutoilen puheella ilmassa
• poistan ajatuksellisuuden puheesta
• puhun tilanteesta käsin
• keskitän koko tunnon puheeseen
• teen, niin kuin sitä itse nimitän, äännetaiteilua

Eli tulen puhumaan tietoisuudellani äänteidenmyötä, antaudun tietoisesti äänteille.

Tämän mahdollistaa:

• 49 vuotta näyttämöllä oloa
• 40 vuotta puheäänenmuodostus harjoituksia
• 29 vuotta tutustumista Aleksis Kiven teksteihin, niiden ulkoaopettelua ja esittämistä

Puhuen elää ihminen
hengen, joka sielun syvyyksistä
noutaa itselleen voimat
muodostaakseen ihmisenvärit
maailmanajatuksista
ja Jumalan valosta.
Lausumisessa elää valon maailmanvoima.
kertomisessa sykkii sielun värin valta.

R. Steiner (suomennos Jaana Jalkanen)

Vapaaehtoinen oviraha!

Tervetuloa!