Huh,huh! Hyvä että vauhdissa pysy hyvinvointialueen palveluiden perässä tänään. Oli vilskettä ja helinää, naurua, draamaa, mustaa huumoria, vertaistukea, ennen kaikkea yhteisöllisyyttä monen kirjavien eri etnisten taustojen joukossa.
Päivän ehdoton pommi oli viimeisin taksikuski. Istuin takapenkillä. Tunsin hänestä jopa tunkeilevaa katseen minuun peilistä. Hän rohkaisi mielensä ja kysyi: ”Saanko udella? Oletteko Kari Väänänen?”
Olipa harmi tuottaa hänelle pettymys. Mutta ilahduin kysymyksestä varmaan loppuelämäkseni. Minäkö Kari Väänänen, jonka näin Ryhmiksessä 1984 Jumalan rakastajassa.
LEATEAtteri 