E

E

Äännetaiteilija aloittaa nyt äänteitten läpikäymisen satunnaisessa järjestyksessä. Läpikäyminen ei siksi kelpaa koulutustieksi, vaan vain äännetunnelmien oppaaksi. Omien kokemusten ja koulutukseni lisäksi lähdekirjana on Ilja Duwanin kirja Sprachgestaltung und Schauspielkunst. Ensimmäinen käsiteltävä äänne on E.

Eestä saa voimaa olla itsenäinen. Een tekeminen asettaa puheen suun keskelle. Ee vahvistaa kaikkien äänteiden paikkoja suussa, kun E on löydetty paikalleen. Hyvä suomenkielinen harjoitus on ’mene veteen terveen meren eteen’. Saksaksi ’Lebedigen Wesen treten wesendes Leben / Wesendes Leben treten lebendige Wesen’. Vokaalit pysyy paikoillaan ja konsonantit liikkuu suussa.

Ee eroittaa minut maailmasta, voin olla pienenä olemassa suuressa maailmassa. Een asenteen kiteytys on ’Minun on puolustettava itseäni maailmaa vastaan’. Minä ja maailma ovat kaksi eri asiaa.

Eetä voi alkaa harjoitella johtamalla harjoitus Rudolf Steinerin hengitysharjoituksesta *AAA… EEE… UUU…*, joka sanotaan yhdellä hengityksellä loppuun kehkot tyhjentäen. Aassa ihailua valosta, Eessä tunnetta maailman hengestä, joka lähestyy, Uussa yhdytään maailmanhengeen. Lopussa voi tuntea ettei ole enää kehossa vaan ulkona itsestä ilman, lämmön ja valon kannattelemana ’hengessä’.

Ee tekee tässä harjoituksessa sen tilan, jonka voi tuntea. Puhuja tuntee itsensä hyvin pieneksi, kuin vajoaisi polvilleen ja ristien kätensä. Käsien risteävässä kohdassa on tietoinen pienuudestaan maailmanhengen voiman ja suuruuden edessä. Tästä opimme kunnioitusta, joka auttaa saavuttamaan kokemuksen hengen todellisuudesta. Uussa sitten rohkeasti astumme hengeen. Harjoitus on tehokas äänimeditaatio.

Fyysisesti Eetä voi harjoitella (mielellään esittäjä katsojille) kuvittelemalla kulkevansa kuilun reunalla, selkä kallioseinämää vasten, molemmilla käsillä seinästä tukea ottaen, hivuttautumaan pitkin kapeaa tasannetta, edessä laaja jylhä vuoristo maisema, kävelytasanteen reunasta alkaen jyrkkä kuilu alaspäin ja selän takana korkea vuori. Tämä kaikki mielikuvituksen ja keskittymisen avulla. Taistellen viedä tiensä eteenpäin huimausta vastaan.

Voi yrittää laskeutua hitaasti seinämää pitkin kuilun reunalle konttausasentoon ja välillä nousten seisomaan kuilun reunalla, tietoisena pienestäkin väärästä liikkeestä auttamatta putoaminen kuiluun katsojien kauhistukseksi.

Harjoitusta voi jatkaa pääsemällä toiselle reunalle, sitten koukistaa polvea, pitäen tasapainon tiukasti keskellä, edeten plastisilla kauneilla liikkeen muodoilla. Voi huomata reunalta kauniin alppitähden ja päättää sen poimia. Oikea tilanne antaa kaikille liikkeille kauneuden. Lopuksi seisoa pelottomana ja tuntea löytävänsä tuen laajasta maisemasta, horisontista – liitää tuntemaan keveyttä, venytellä ja ojentaa käsivarsia jne.. Tämä on muodon tietoisuutta Een kautta.