Tänään tuli mieleen puhekouluaikani yksi kevät, noin 27 vuotta sitten (Snellman-korkeakoulu ja opettajana Yvonne Karsten).
Olin kinunnut kreikankielisen runon suomennosta opettajalta pitkään. Hän oli sen luvannut antaa, mutta aina vaan se oli unohtunut. Kunnes erään lukukauden kevätjuhlassa sain kortin ja siinä se oli luvattu suomennos.
Nyt sitten kurssikaveri kinusi minulta sitä alkuperäistä kreikkalaista, joten piti ottaa arkistot esille. Sieltä löyty runot ja korttikin.
Oi niitä aikoja . .
O Dios hypsimelathron
echon Kratos aien ateres
astron e eliu te
selenaies te merisma
pandamator pyripnus
pasi zoioisin enausma
hypsiphanes Aither
kostu stoicheion ariston
aglaon o blastema
selasphoron asterophenges
kikleskon litomai se
kekramenon eudion einai
(suomennos:
Pyhä Jumala, Sinulle rukoilen
Sinä kaikkia tähtiä liikuttava voima,
joka heidät kantaa ja määrää
ja elävällä tulella täyttää.
Korkea eetteri Sinä kaiken elollisen henki
voima ja mieli ja tunne, kuolematon olento!
Luomakunnan kukka,
Sinä joka kaikkialla säteilet,
saat tähdet loistamaan,
auringon, kuun ja maan kukkasten.
Onnellinen ihminen!
Sinulle se loistaa, pyhä Eetteri.)
Osaan muuten tuon heksametrisen kreikkalaisen version ulkoa vaikka uudenvuoden yönä Kuopion torilla, kuten matematiikanopettajamme Heikki Nyyssönen vaati meiltä trigonometrian lauseista.
LEATEAtteri 