… ja toivon ajelehtimiseni loppumisesta …
On aika aloittaa lempeyden ja itsemyötätunnon iloviestin rummutus läheisille ja koko maailmalle.
Sain loppuun luettua kirjan, joka ilmestyi suomeksi viime vuonna.
Se oli minulle vallankumouksellinen kirja, jonka avulla tajuan aivojeni toimintaa ja sain vahvistuksen vapautua jo 63 vuotta jatkuneesta tavasta selviytyä elämässä (lue: hankkia hyväksyntää olemassaololleni).
On aika aloittaa lempeyden ja itsemyötätunnon iloviestin rummutus läheisille ja koko maailmalle.
Toissa vuonna löysin hälytystilani – mistä kantautuu näennäinen vahvuuteni, joka siivitti minua voimien kuluttamisien ohella näennäisiin voittoihin näyttämöllä vuodesta 1977 alkaen.
Vuoden vaihteessa löysin silmien sivuttaisliike terapian (EMDR), mikä purki selviytymisstrategiaani.
OCD-kirjan myötä tapahtui käänteentekevää. Tuli vuoro sisäisen lempeän äänen äärelle pääsyn, mikä toi rauhan ja mahdollisuuden löytää vapauden tie todelliseen näyttämölliseen professioon.
Ääni oli sama millä pienenä rukoilin mummolta (Ida Josefina Halonen os. Rissanen) perittyä iltarukousta. ”Herra siunaa pientä lasta, estä vaaraan joutumasta.”
Luudantekijämummoltani, Siilinjärven Rissalan tilan vanhimmalta lapselta perin myös oheisen peukalon.
Mutta nyt kirjaan ja kirjeeseen kirjasta sivulta 231.
…
”Tanyan kirje sinulle:
Hyvä ystäväni, jolla on OCD
Minun nimeni on Tanya, ja minulla on OCD. Se melkein tuhosi elämäni.
Jos sinulla on OCD, minä tunnen sinun tuskasi, etkä sinä, ystävä hyvä, ole yksin. Tiedän miltä tuntuu, kun sinua on potkittu jo tuhanteen kertaan etkä usko jaksavasi nousta enää yhtään kertaa ylös. Tunnen sen ahdistuksen, epävarmuuden ja kärsimyksen, jota joudut kestämään. Tiedän, millaista on elää, kun ei ole lainkaan toivoa ja uskoa.
Sinä et ole rikki. Et koskaan ole ollut rikki.
Mutta on muutama asia, joita et ehkä vielä tiedä. Tänään on minun viimeinen terapiakäyntini Kimberleyn luona, ja jatkan tästä eteenpäin OCD:n kanssa selviytymistä omin päin.
Olen saanut elämäni takaisin ja teen nyt töitä pitääkseni yllä sen kaiken, mitä olen oppinut ja harjoitellut.
Tämän tiedän varmasti:
Sinä et ole rikki. Et koskaan ole ollut rikki.
Sinun obsessiosi eivät määrittele sinua. Ne ovat tarinoita, joita mielesi syöttää sinulle. Voit oppia vain antamaan niiden olla ja elämään niiden kanssa.
Sinä voit toipua. Se voi tuntua nyt mahdottomalta, mutta takaan, että se on totta. Minäkään en uskonut toipumiseen, mutta tässä silti olen.
ERP on niin vaikeaa, että sinun tekee vielä mieli huutaa moneen kertaan. Se on täysin okei. Anna mennä ja huuda, jos haluat. Ja sitten vain jatkat eteenpäin.
Tulee sellaisia päiviä, että haluat vain ryömiä sänkyyn ja itkeä päiväkausia. Sekin on okei. Itke oikein kunnolla, nouse sitten ylös ja jatka eteenpäin.
Tuntemasi ahdistus ja epävarmuus eivät satuta sinua, eikä niihin voi kuolla. Se oli itselleni tärkeä opetus, josta saan muistuttaa itseäni päivittäin.
Harjoittele sitä, että sallit epämukavuuden mennä menojaan. Kun tuska voimistuu ja laantuu sinussa, ole niin lempeä kuin mahdollista.
Vielä yksi juttu. Sinä riität. OCD saa sinut ajattelemaan, että et ole yhtä arvokas kuin muut, mutta se on suuri valhe. OCD yrittää vakuuttaa, että et ansaitse rakkautta, ja sekin on valtavan suuri valhe.
Sinä olet sen arvoinen. Sinä riität. Sinä olet vahva. Älä luovuta itsesi suhteen!
Rakkaudella
Tanya”
…
Vähän tilanteestani:
Eli minun oli tajuttava, että loppujen lopuksi minulla on OCD.
Siksi oli tultava 12.9.2025, puolisoni onnettomuuden päivä, sitä kautta puolen vuoden työkyvyttömyyteni.
Heräsin oudosti arvottomuuteeni
Täysin yllättäin sisälläni ei ollutkaan pelkkää auvoisuutta, mitä olin luullut siellä vain olevan. Vaan koin että saan arvoni ainoastaan muiden ihmisten luvalla ja kautta. Oli järkyttävää huomata olemukseni pohjalla itseni pitävän itseäni aivan arvottomana.
Elämäni obsessio paljastui vihdoin ja tajusin sen olleen elämäni äänetön peruskallio.
Tänään sen tajuaminen kuinka dissosisaatio, syklotymia (bipolaarihäiriön pikkuveli), depersonalisaatio (kaikki edellä minun aikaisempia psykiatreilta saamijani diaknooseja) ovat kaikki ihmeellisesti minussa, aivoperäisesti sukua OCD:lle ja sitä kautta myös Touretelle.
Että kaiken pohjalta löytyi pakkoajatus joka ahdistuksen myötä johti pakkotoimintaan ja näennäiseen helpotukseen ja taas pakkoajatus päälle.
Tämä kehä voi keskeytyä näillä uusilla peruskalliollani: lempeydellä ja itsemyötätunnolla.
Vielä kirjan takakansi:
…
”Jos sairastat pakko-oireista häiriötä (OCD), ahdistus ja epävarmuus ovat varmasti tulleet sinulle tutuiksi.
Lisäksi OCD:n aiheuttama häpeäleima voi saada sinut tuntemaan itsesi niin kurjaksi, ettet tunne olevasi myötätunnon ja lempeyden arvoinen.
Kuinka tämän itsetuntoa tuhoavan kierteen voisi katkaista ja alkaa voida paremmin?
OCD:n itsehoitokirja tarjoaa selkeissä vaiheissa etenevän ohjelman, joka auttaa ymmärtämään OCD:n aiheuttamia tunteita ja antaa työkalut paremman elämän rakentamiseen.
Vähitellen opit korvaamaan itsekritiikin lempeydellä ja itsemyötätunnolla.
Tämä uraauurtava itsehoito-opas opettaa sinut tasapainoilemaan voimakkaiden tunteiden kanssa, kulkemaan pelkoja kohti ja keskittymään toipumiseen.
Vähitellen opit korvaamaan itsekritiikin lempeydellä ja itsemyötätunnolla.
Käytännönläheisessä kirjassa on runsaasti harjoituksia ja OCD:n pulmia kuvaillaan esimerkkihenkilöiden tarinoiden kautta.
Teoksessa yhdistetään kognitiivista käyttäytymisterapiaa (KKT/CBT), altistus ja rituaalinehkäisy -menetelmää (ERP) sekä myötätuntoon keskittyvää terapiaa (CFT).
Kimberley Quinlan on kansainvälisesti tunnettu yhdysvaltalainen psykoterapeutti, joka keskittyy pakko-oireisen häiriön ja sen sukuisten häiriöiden hoitoon.
”Kimberley Quinlan esittää lempeän ja helposti lähestyttävän hoitomuodon pakko-oireille.
Altistuksella ja rituaalinehkäisyllä on maine pelottavana ja haastavana hoitomuotona, mutta sitäkin voi lähestyä myötätuntoisesti.
Eikä tässä kirjassa hoideta vain pakko-oireita, vaan harjoitukset tähtäävät ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Äärimmäisen tärkeä itsehoito-opas!”
– Tuukka Hämäläinen, OCD:n kokemusasiantuntija, teoksen suomentaja
Kirja on tehty yhteistyössä Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen kanssa.”
…
Suuri kiitos kirjasta sen kirjoittajalle, kääntäjälle ja kustantajalle.
Kirjan siivillä tulen ja moni läheiseni tulee elämään tulevaa elämää.
Näyttämö jo odottaa!
Ensikertaa olen tietoisesti lähestymässä näyttämöä ja taiteen tekemistä ilman hälytystilaa.
Eeppisesti kovapäisenä tilalle tulee (vihdoin sisäistettynä) yli satavuotta vanhaa vallankumouksellista henkiseen laajennettua näyttämötyyliä Muistoja Marie Steinerista, osa 1/4
Ihanaa olla sen ikäinen ettei enää tarvitse kysyä keneltäkään lupaa elämässään.
Voin huoletta pyhittää loppuelämäni valitsemalleni näyttämöimpulsille täysillä.
En aio enää lanketa sotkemaan eri tyylejä tekemisiini mielistelyn halusta.
Eläköön Marie!
Muuten Vivica Bandler oli oikeassa vaatiessaan Pöysteiltä ennen ensi-iltaa selibaattia.
Siihen liittyen parhaillaan minulla tulee jo kaksi viikkoa täyteen, että käyn ulkona kävellen läpi yhden esitykseni tekstiä.
… antroposofisesti outoa …
Niin koen ihmeekseni, että korostuneen tietoisesti äänteiden puhuminen on oudosti jopa parempaa kuin seksi (puhumiseen motivoiva tieto näin ylikorostuneen seksismin aikana) ja kokonaisuutena samalla alueella tyydyttävää.
Rudolf Steinerikin oli muuten varmaan myös oikeassa – tulevaisuudessa ihmiset lisääntyvät yksineuvoisesti suustaan synnyttäen.
… savolaisella mentaliteetilla se on vielä ihmeellisempää kun vastuu on vastaanottajalla …
LEATEAtteri 