4/4 osa ensimmäisestä esseestä Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst (Äännetaiteilijuus ja näytteleminen; tulkinta googlen käännösohjelmaa hyväksikäyttäen äännetaiteilija Jukka J Miettinen). Kirja kertoo Marie Steinerin taideimpulssista, harjoituksia äännetunnelmiin ja dramaattisiin eleisiin. Kirja on Goetheanumin puhe- ja musiikkiosaston julkaisu vuodelta 1990 Goetheanumin painosta.
Jatkoa osasta Muistoja Marie Steinerista, osa 3/4
Laulaminen vetää sielun pois maailmasta ja nostaa sen henkiseen maailmaan.
Kun sielu, joka kutoutuu henkis-musiikillisessa maailmassa, aktivoituu jälleen avaruudessa – toisin sanoen, kun se kantaa intervalli-tonaalisen avaruuteen ja tämän astraali-henkisen elementin avulla tarttuu aktiivisesti fyysis-eetteriseen – silloin syntyy musiikillinen puhe.
(”Wenn die im Geistig-Musikalischen webende Seele wieder im Raum tätig wird, das heißt das Intervallisch-Klangliche in den Raum trägt, und mit diesem Astralisch-Geistigen das Physisch-Ätherische willenshaft aktiv ergreift, dann entsteht musikalisches Sprechen.” alkuperäinen teksti edelliseen lauseeseen sivulta 19.)
Se kuulostaa melodiselta, mutta liikkeessä, toiminnassa; näin puhe ja laulu yhdistyvät.
(”Es klingt melodisch, aber in der Bewegung, in der Tätigkeit; so verbinden sich Sprache und Gesang.” alkuperäinen teksti edelliseen lauseeseen sivulta 19.)
Tälle uudelle maailmassa on ominaista se, että meillä ei ole sille elintä.
Me puhujat, jotka etsimme melodiaa, olemme usein laiminlyöneet musiikillisen puheen aktiivisuuden energian ja sortuneet laulamiseen. Kuuntelijat kuitenkin kuulivat uuden vanhoilla korvillaan ja sen sijaan, että olisivat yrittäneet ymmärtää sitä monista puutteistaan huolimatta, he hylkäsivät musiikillisen puheen suoraan. Havaitsemme äänen vanhoilla korvillamme, mutta meidän tulisi oppia kuulemaan äänteen sisällä olevaa toimintaa.
Puheessa maailma on sielun käsittämä, aivan kuten maailma käsittää sielun.
(”In der Sprach ist die Welt von der Seele ergriffen, so wie die Seele von der Welt.” alkuperäinen teksti edelliseen lauseeseen sivulta 19.)
Äännetaiteilijuus elävöittää ja rikastuttaa kuihtunutta sielua ja herättää henkiin sieluttoman maailman. Tässä piilee syvästi esoteerinen elementti. Marie Steinerin impulssi, jota energisesti omaksutaan ja vaalitaan, voi olla ratkaisevan tärkeä tämän kehityksen paranemisprosessille.
Esoteeriset huomautukset rouva tohtori lausui aina huolettomasti, melkein ujosti, ikään kuin peläten vaikuttavansa meihin.
Joskus hän lisäsi: ”Mutta älkää jääkö miettimään sitä!”
Ilman hengellistä kurinalaisuutta ja henkistä harjoitusta äännetaiteilijuudessa ei voinut edistyä, sillä tavoitteena oli saavuttaa hengen läpäisevyys kielen kautta. Oli oltava jotain läsnä, jonka oli päästävä läpi! Tämä läpipääseminen oli erityisen tärkeää Rudolf Steinerin mysteeridraamoissa. Jokaisen oli pyrittävä puhumaan todellisesta itsestään, korkeammasta tietoisuudesta, yhteydessä sydämen keskukseen. Se tarkoitti harjoittelua, todellisen yksilöllisyyden etsintää. Mysteeridraamat vaativat esiintyjältä jotain täysin erilaista kuin mikään muu draama. Sillä teatteri tavallisessa merkityksessä ei ole sallittua. Meidän oli puhuttava ”taustan säteilystä” ja ”laajennettava horisonttia” tullaksemme aidommiksi ihmisiksi.
Kerran Marie Steiner otti kätensä niskansa taakse ja nostaen sen päänsä yläpuolelle, ikään kuin vetäen eetterisen pään ulos fyysisestä, hän sanoi: ”Tohtori Steiner antaa meille mahdollisuuden todella yhdistyä uudelleen hierarkioihin!” Itsensä ulosvetäminen, ikään kuin kasvaisi ulos pään takaosan yli, on todellakin tehokas harjoitus tietoisuuden kohottamiseksi ja laajentamiseksi. Tässä tilassa puhetta on paljon helpompi ohjata henkisesti. Yksi keino laajentaa koko eetterikehoa fyysisen ulkopuolelle oli ilmaus ”venyttely”. Venyttelyn virtausta voi voimakkaasti herättää venyttämättä fyysistä raajaa.
Sitten puhe kohoaa eetterikehon vapautuneen virtauksen kuljettamana.
Marie Steiner antoi meille monia keinoja, työkaluja ja ”tietoisuuden piirejä”, jotka mahdollistavat polun puheen läpi. Näiden asioiden kirjoittamisella on samanlainen merkitys kuin musiikin nuotinnuksella: mustilla pisteillä ja viivoilla on merkitys vain, kun muusikko ottaa ne esiin ja herättää ne eloon. Nykyään tarvittaisiin eniten energiaa ja aloitteellisuutta estääkseen Marie Steinerin monien opetusvälineiden katoamisen ikuisiksi ajoiksi.
Hänen elämänsä viimeisiä vuosia leimasi hänen työnsä tuhoutumisen tragedia. Ei ole minun tehtäväni kuvailla näitä asioita, mutta Marie Steinerin kuva sisältää myös hänen syvän huolensa osastoa, kustantantamoa, korkeakoulua – Rudolf Steinerin työtä – kohtaan, jonka rakentamiseen ja johtamiseen hän oli niin intensiivisesti osallistunut ja jonka hän nyt näki raunioina tai turmeltuneena. Hänen sydämensä ei ollut kiinnittynyt edes työn ulkonäköön, sillä hänen koko pyrkimyksensä oli luoda todella moderni Sanan mysteerikeskus. Marie Steiner oli koonnut ja mahdollistanut paljon tässä pyrkimyksessä. Milloin seuraaja tulee, se, joka toteuttaa tämän työn? Hänenkin on otettava vaarin Marie Steinerin sanoista: ”Tänään Kristus on ottanut johtajuuden, myös taiteessa.”
Marie Steinerin elämän vaikeina viimeisinä vuosina eräs hänen olemuksessaan aina läsnä ollut, mutta nyt entistä voimakkaammin esiin noussut ominaisuus tuli erityisen ilmeiseksi. Aina kun keskustelussa nousi esiin positiivisuutta herättävä aihe – olipa kyseessä sitten taiteellinen kysymys tai jopa mitättömin sosiaalinen tapahtuma – hänen masennuksensa ja surunsa katosivat, ja hän kukoisti. Kirkkaimmalla energiallaan, nuorekkaana ja iloisena, hän tarttui aiheeseen ja otti siitä kaiken irti; keskusteluun tulvi heti toivoa, itseluottamusta ja rakentamisen tahtoa. Tämä positiivisuuden voima, joka kykeni karistamaan suurimmankin taakan ja huolen milloin tahansa rakentaakseen kokonaan hyvän ja tulevaisuuden varaan, todisti hänen rajattomasta luottamuksestaan henkeen.
Hänen täydellinen omistautumisensa hengelle, muutoksen ja intuition voimille sekä hänen jatkuva läsnäolonsa fyysisessä elämässä ja taiteessa ovat merkittäviä todisteita hänen luonteestaan.
Rudolf Steiner esitti tiiviin luonnehdinnan Marie Steineristä teoksessaan ”Vihkimyksen portti”: Ensimmäisessä kuvassa Maria puhuu itsestään:
”Tunnen olevani hengellisissä voimissa,
jotka toimivat kuin meren syvyyksissä,
ja näen ihmiselämän
kuin väreilyä veden pinnalla.
Tunnen olevani yhtä elämän kaiken merkityksen kanssa,
jota ihmiset levottomasti tavoittelevat
ja joka minusta tuntuu ainoalta ilmestykseltä
omasta olemuksestani.” –
Kolmannessa kuvassa Benedictus puhuu Marian sielusta:
”Ja hänen lapsenomainen luontonsa on kukka,
ei hänen olemuksensa juuri.”
(…)
”Sisäinen henki vaikuttaa kaikessa,
mikä voi kypsyä hedelmäksi
iankaikkisuuden valtakuntaan ihmisissä.”
Ilja Duwan
Ote Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst Vom Kunstimpuls Marie Steiners. Studien, Übungen, Erinmeringen. Sivut: 19-21.
Tulkinta suomeksi äännetaiteilija Jukka J Miettinen käännösohjelmalla.
***
Tämä essee sanoittaa LEATEAtterin olemassa oloa. Teksti perustelee sitä, että LEATEAtterin nimi on LEATEAtteri. Nimihän tulee Aleksis Kiven näytelmästä Lea. Siinä näytelmät henkilöt kohtaavat Kristuksen ja heidän elämänsä muuttuu. Perustelu kirjautuu Marie Steinerin sanoissa: ”Tänään Kristus on ottanut johtajuuden, myös taiteissa.”
Tekstiä voi hyvässä ymmärryksessä verrata Steinerin esitelmään Ihminen sävelen ja sanan ilmaisuna (Dornach, 2.12.1922). Siinä hiukan yksinkertaistetusti on kuvaus miten vokaaleilla kohotaan täältä maasta avaruuteen ja siellä avaruudessa eläinradalta vastaanotetaan konsonantit. Tämä on kommentti esseen 4/4 osan kohtaan missä puhutaan musiikillisesta puheesta.
LEATEAtteri 