4/4 osa ensimmäisestä esseestä Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst (Äännetaiteilijuus ja näytteleminen; tulkinta googlen käännösohjelmaa hyväksikäyttäen, jonka jälkeen referointi äännetaiteilija Jukka J Miettinen). Kirja kertoo Marie Steinerin taideimpulssista, harjoituksia äännetunnelmiin ja dramaattisiin eleisiin. Kirja on Goetheanumin puhe- ja musiikkiosaston julkaisu vuodelta 1990 Goetheanumin painosta.
Jatkoa osasta Muistoja Marie Steinerista, osa 3/4
(Seuraavana lainaus alkuperäisestä tekstistä sivulta 19 suomeksi ja saksaksi:)
Laulaminen vetää sielun pois maailmasta ja nostaa sen henkiseen maailmaan. Kun sielu, joka kutoutuu henkis-musiikillisessa maailmassa, aktivoituu jälleen avaruudessa – toisin sanoen, kun se kantaa intervalli-tonaalisen avaruuteen ja tämän astraali-henkisen elementin avulla tarttuu aktiivisesti fyysis-eetteriseen – silloin syntyy musiikillinen puhe. Se kuulostaa melodiselta, mutta liikkeessä, toiminnassa; näin puhe ja laulu yhdistyvät. Tälle uudelle maailmassa on ominaista se, että meillä ei ole sille elintä.
Der Gesang zieht die Seele aus der Welt zurück und hebt sie in ein Geistiges. Wenn die im Geistig-Musikalischen webende Seele wieder im Raum tätig wird, das heißt das Intervallisch-Klangliche in den Raum trägt, und mit diesem Astralisch-Geistigen das Physisch-Ätherische willenshaft aktiv ergreift, dann entsteht musikalisches Sprechen. Es klingt melodisch, aber in der Bewegung, in der Tätigkeit; so verbinden sich Sprache und Gesang. Ein Neues in der Welt ist dadurch charakterisiert, dass man kein Organ dafür hat.”
(Vertaa Steinerin esitelmään Ihminen sävelen ja sanan ilmaisuna (Dornach, 2.12.1922). Siinä hiukan yksinkertaistetusti on kuvaus miten vokaaleilla kohotaan täältä maasta avaruuteen ja siellä avaruudessa eläinradalta vastaanotetaan konsonantit. Mainitaan myös että nämä eläinradan konsonantit puhutaan puhtaina suomenkielessä. JJM)
Musiikillisessa puheessa ihmisten tulisi oppia kuulemaan äänteen sisällä olevaa toimintaa. Puheessaan puhuja käsittää maailman sielussaan ääntein niin maailma (yleisö) käsittää puhujan sielun.
(Kohtaan ymmärryksen toi se, että kirjan toisissa esseissä puhuttiin puhujan ja yleisön välisestä suhteesta. Tässä kirjoituksessa ymmärrys oli rivien välissä. JJM)
Esoteerinen elementti tulee esille äännetaiteilijuuden herättäessä sieluttomaa maailmaa, kun impulssia omaksutaan ja vaalitaan. Esoteeriset huomautukset Marie teki ujon huolettomasti: ”Mutta älkää jääkö miettimään sitä!”
Edistyminen oli kiinni läsnäolosta, josta oli päästävä läpi puheen kautta hengen läpäisevyyteen kurinalaisuuden ja henkisten puheharjoitusten avulla. Puntarina olivat mysteeridraamat, joissa esiintyjät pyrkivät puhumaan korkeammasta tietoisuudestaan yhteydessä sydämeensä. Yksilöllinen etsintä aidoimmiksi ihmisiksi riisui tavallisen teatterin teon puhuen taustan säteilystä ja laajenevasta horisontista.
Puheen henkiseen ohjaamiseen tarvitaan eetterikehon laajentamista fyysisen ulkopuolelle, ikään kuin ottamalla eteerinen pää ulos fyysisestä vetämällä kädet niskan takaa nostaen päänsä yläpuolelleen. Marie Steiner sanoin: ”Tohtori Steiner antaa meille mahdollisuuden todella yhdistyä uudelleen hierarkioihin!”. Tavoitella venyttävää virtausta ilman fyysistä raajaa, niin että puhe kohoaa eetterikehon vapautuneessa kuljetuksessa.
(Kieltämättä kuva Paroni von Münchhausenista sopii tähän. JJM)
Samoin kuin muusikot herättävät eloon musiikin nuotinnokseista, tulee puhujien Marie Steinerin harjoituksista ja ohjeista mahdollistaa polku puheen läpi, jottei impulssi katoa ikuisiksi ajoiksi. Kaikkien tämän impulssin seuraajien on sisäistettävä Marie Steinerin sanat: ”Tänään Kristus on ottanut johtajuuden, myös taiteessa.”, jotka syntyivät havainnoista kokea äännetaiteilijuuden vaarat raunioitua ja turmeltua.
(Kirjoitus sanoittaa parhaillaan LEATEAtterin olemassa oloa. Teksti perustelee sitä, että LEATEAtterin nimi on LEATEAtteri. Nimihän tulee Aleksis Kiven näytelmästä Lea. Siinä näytelmät henkilöt kohtaavat Kristuksen ja heidän elämänsä muuttuu. Perustelu kirjautuu juuri tuossa lainauksessa: ”Tänään Kristus on ottanut johtajuuden, myös taiteissa.” JJM)
Herkkyys kukoistukseen pienenkin positiivisuuden ääressä korostui Marie Steinerin viimeisinä vuosina. Näissä hetkissä kuvastui hänen rajaton luottamus henkeen ja hänen luonteensa jatkuva läsnäolollinen omistautuminen henkeen, muutokseen ja intuition voimiin taiteessa ja elämässä.
Esseen loppuun Ilja Duwan lainaa Rudolf Steinerin luonnehdinnan puolisostaan teoksesta ”Vihkimyksen portti”, kun näytelmän Maria puhuu itsestään:
”Tunnen olevani henkisissä voimissa,
jotka toimivat kuin meren syvyyksissä,
ja näen ihmiselämän
kuin väreilyä veden pinnalla.
Tunnen olevani yhtä elämän kaiken merkityksen kanssa,
jota ihmiset levottomasti tavoittelevat
ja joka minusta tuntuu ainoalta ilmestykseltä
omasta olemuksestani.” –
Lainaus jatkuu Benedictuksen sanoin Marian sielusta:
”Ja hänen lapsenomainen luontonsa on kukka,
ei hänen olemuksensa juuri.”
(…)
”Sisäinen henki vaikuttaa kaikessa,
mikä voi kypsyä hedelmäksi
iankaikkisuuden valtakuntaan ihmisissä.”
…
Ote Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst Vom Kunstimpuls Marie Steiners. Studien, Übungen, Erinnerungen. Sivut: 19-21.
Referointi äännetaiteilija Jukka J Miettinen.
LEATEAtteri 