Muistoja Marie Steinerista, osa 3/4

3/4 osa ensimmäisestä esseestä Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst (Äännetaiteilijuus ja näytteleminen; tulkinta googlen käännösohjelmaa hyväksikäyttäen äännetaiteilija Jukka J Miettinen). Kirja kertoo Marie Steinerin taideimpulssista, harjoituksia äännetunnelmiin ja dramaattisiin eleisiin. Kirja on Goetheanumin puhe- ja musiikkiosaston julkaisu vuodelta 1990 Goetheanumin painosta.

Jatkoa osasta Muistoja Marie Steinerista, osa 2/4

Tämä hengellisesti inspiroitunut taide oli jatkuvasti silmiemme edessä. Tuhannet erilaiset esimerkit, taiteellisen totuuden korkeimmalla tasolla, runoista, rooleista, proosakappaleista, hymneistä ja vieraskielisistä sanaluomuksista – tämä yltäkylläisyys ja täydellisyys oli varmasti ainutlaatuista taiteellisessa elämässä. Ja jokainen vivahde oli voimakas ja lopullinen. Sen täytyi olla niin kuin Marie Steiner sen lausui.

Hedonistin, kuten Falstaffin, alkukantaisimmat impulssit ja surun murtaman Gretchenin intiimit, syvästi liikuttavat, herkät sävyt olivat läsnä yhtä vakuuttavasti. Kun Frau Doktor näytteli humalaisia ​​opiskelijoita ”Auerbachin kellarissa”, näyttelijät kuiskasivat toisilleen: ”Mistä hän tietää sen?”

Sanoinkuvaamattoman rikas huumori, jolla Marie Steiner esitti Frau Marthe Schwerdtleinia ”Faustissa”, ei ollut vain kuultavissa sanoissa, vaan myös näkyvissä jokaisessa hänen päänsä käänteessä, hänen käsivarsissaan, hänen katseessaan, komedian täydellä alkukantaisella voimalla.

Teatteriohjaajan vaatimaton hahmo näytelmässä ”Vorspiel auf dem Theater” puhui hän tämän henkilön olemuksen ytimestä!

Näin ollen syntyi täysin erilainen hahmo kuin se, joka vastaa tavanomaista teatterikäsitystä. Tässä ohjaajassa innostus näyttämön maailmaa kohtaan palaa kirkkaasti. Ohjaajana hänen on ”edustettava”, ja siksi hänen vaatteissaan saattoi käytännössä nähdä hieman nuhruisen, kuluneen eleganssin. Kokeneen liikemiehen ketteryys yhdistyi aitoon innostukseen.

”Käytä taivaan suurta ja pientä valoa!

Saat tuhlata tähdet!”

Pelkästään tehokas liikemies ei voi lausua lausetta ”Saat tuhlata tähdet!”, sillä tässä lauseessa piilee rakkaus taiteeseen.

Marie Steinerin lausuntaa kuunnellessa sai visualisoida hahmon. Tämä pitää paikkansa lukemattomissa tapauksissa, joista annettu esimerkki on kenties pienin. Mefistofeliläisen hahmon kosminen loisto tietyissä kohtauksissa, mysteeridraamojen hahmojen loisto, henkiolennot aktiivisessa voimassaan ja ainutlaatuisuudessaan – vain Marie Steiner, Rudolf Steinerin ohella, kykeni todella vangitsemaan tämän.

Tämän teoksen salaisuus piili puheessa. Tekstille ei pakotettu tulkintaa; pikemminkin ymmärrys syntyi itse sanojen sisällöstä.

Onnekas sattuma antoi minulle tilaisuuden jakaa lava Marie Steinerin kanssa mysteeridraamojen harjoituksissa. Hän halusi näytellä Mariaa eräässä kohtauksessa. Hänen parinaan, aluksi ujona, minut nosti lähes fyysisesti ilmaan hänen esityksensä voima! Tuettuna ja vapautettuna, ilman minkäänlaisia ​​estoja, minun tarvitsi vain antautua Marie Steinerin voimalle ja improvisoida vapaasti. Tämä lisääntynyt tietoisuus ja oman ihmisyyden voimistuminen ovat hetkiä, joita lavalla tapahtuu harvoin, mutta joiden vuoksi kannattaa valita näyttelijänammatti! Marie Steinerin kanssa nämä ”hetket” olivat aina läsnä. Rudolf Steiner itse sanoi, että taide oli hänelle toinen luonto. Se, mitä kaipaamme ja harvoin saavutamme, oli hänelle itsestään selvää.

Kun hän lausui, huoneessa tapahtui käsin kosketeltavaa. Hänen ympärillään ja yläpuolellaan oleva laaja sfääri resonoi liikkeellä, äänellä ja ilmapiirillä, jossa henkiolennot saattoivat asua. Hänestä piti vetäytyä, jotta hänen työtään ei häirittäisi. Aivan tunnin alussa hän sanoi yhdelle kollegoistani: ”Jos et puhu, et anna enkeleille ja vainajille mahdollisuutta inkarnoitua kielelläsi.”

Marie Steiner ilmaisi joskus huolensa tulevaisuudesta sanoin: ”Teistä ei luultavasti koskaan tule sanojen olentoja, ette veren ja hermojen!” Se lausuttiin äänensävyllä, jossa oli hiljainen toivo siitä, että jonain päivänä voisitte saavuttaa suuren päämäärän.

Puheen ajattelu, joka elää mielikuvituksessa, on viisaampaa kuin ihmisen ajattelu.

Puheen tunne, joka ilmenee rytmeinä, melodiana ja tahtina, on kauniimpi kuin ihmisen tunne.

Puheen tahto, joka ilmenee luovana voimana, plastisuutena ja arkkitehtuurina, on voimakkaampi ja kosmisempi kuin ihmisen tahto.

Sanojen oleminen – Marie Steiner – ei pukenut ajatusta äänteisiin ja sanoihin, vaan hän puhui äänteitä, tavuja, sanoja, rivejä, joista ajatus sitten kumpusi uloimpana pintana.

Joka kerta, kun hän lausui A:n, missä tahansa se esiintyikin, se sisälsi ihmetystä; H oli kuulumatonta innostusta; M hyväntahtoista viisautta. Hänen kielellään oli vaistonvaraista substanssia ja kulttuuria.

Tärkeä Marie Steinerin kulttuurinen impulssi, musiikillinen puhe, on vaarassa kadota tänään. Muinaisina aikoina kieli ja laulu olivat yksi – laulettava puhe, puhuva laulu, sielun, ei vain ajatuksen, ilmestyksenä. Ihmiset ajattelivat ääninä. Erilaisia ​​ajatuksia tuli heille L:n siivillä kuin B:n syleilyssä. Näin äänteissä sielu ja ajatus elivät yhtenäisyytenä.

Sitten harmaa, eloton äly otti vähitellen kielen vallan ja loisen tavoin imeytyi kokonaan sen elinvoimaan, niin että kieli aleni pelkäksi kommunikaatiovälineeksi. Ajatuksen substanssi oli kadonnut sanasta; kieli oli kuollut. Sielu haki sitten turvaa laulusta, sillä se ei enää voinut ilmaista itseään kielellä. Se, mitä nykyään kielessä kuulee, on vain hermoja, tunteita ja intohimoja, joita käytetään käsitteiden ruumiiden elvyttämiseen.

Nyt meillä on toisaalta kuollut kieli ja toisaalta laulu, joka saa teot – eli konsonantit – surkastumaan sanoissa ja paisuttaa ja vääristää sielua – eli vokaaleja. Jotta kieli palautettaisiin tarkoitukseensa, jotta sielu heräisi henkiin ja avautuisi siinä, sen on löydettävä uudelleen musikaalisuutensa.

Kymmenissä runoissa ja kohtauksissa (kuten ”Ariel” ja ”Klassinen Walpurgin yö”) Marie Steiner toi rohkeasti ja kauniisti esiin ja viljeli musikaalisuutta, rikkaita melodioita hienoimmilla intervalleilla ja yllättävillä rytmeillä.

… jatkuu osassa Muistoja Marie Steinerista, osa 4/4

Ote Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst Vom Kunstimpuls Marie Steiners. Studien, Übungen, Erinmeringen. Sivut: 17-19.

Tulkinta suomeksi äännetaiteilija Jukka J Miettinen käännösohjelmalla.