2/4 osa ensimmäisestä esseestä Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst (Äännetaiteilijuus ja näytteleminen; tulkinta googlen käännösohjelmaa hyväksikäyttäen, jonka jälkeen referointi äännetaiteilija Jukka J Miettinen). Kirja kertoo Marie Steinerin taideimpulssista, harjoituksia äännetunnelmiin ja dramaattisiin eleisiin. Kirja on Goetheanumin puhe- ja musiikkiosaston julkaisu vuodelta 1990 Goetheanumin painosta.
Jatkoa osalle Muistoja Marie Steinerista, osa 1/4
Erään ovia paiskoen huoneesta lähteneen jälkeiseen hiljaisuuteen Marie sanoi: ”No, en minä haluaisi mennä naimisiin hänen kanssaan.” Hauskuus tuli kunnioituksen ja lähestymättömyyden olemuksesta.
Tunteiden aallot iskeytyivät hänen olemukseensa kuin kallioon, mikä kuvaa hänen tinkimättömän älyllistä suuntaansa työssään. ”Kalliosta” nousi energiaa ja auraa säteilevät kasvot, joiden henkevien silmien sinisyys uudistui jatkuvasti sisäisyydestä osana lapsenomaisesti herkästi kuultuun spontaanisti reagoivia ilmeitä.
Vuoteen 1927 Marie Steiner eli herkästi olemuksensa loistoa ja rikkautta riippumattomana monissa väreissä loistavana jalokivenä. Kunnes, palatessaan luokan lukijuuden aloitettuaan, hän oli muuttunut äidillisemmäksi sammuneena Rudolf Steinerin työn palvelijaksi.
(Kylläpä kosketti, varsinkin kun minulla on kuuden vuoden kokemus luokkatyöskentelystä, niin ymmärrän. Uusimmassa Takojassa (4/2025) avataan hyvin toivetta luokkatyöskentelyyn, niin että yhteisö kasvaisi sen kehittämiseen. JJM)
Venäläiset virittivät hänet aidoimpaan itseensä, venäläisyyteen, mikä syntyi hänen syvällisestä kyvystä luoda suhde ihmisiin. Mm. antaessaan ohjeita ohjaajana hän aivan kuin muuttui peilikuvaksi ohjattavalleen. Se oli eläytymistä toisiin Paavalin merkityksessä: ”Juutalaisille minusta tuli kuin juutalainen, ulkomaailmalle kuin lain ulkopuolella oleva, heikoille kuin heikko” (1. Korinttolaisille 9:20 – 22).
(Goethe kirjoitti jotain saman suuntaista itsestään ja kun minä itse olin vuonna 1988 Moskovassa tunsin todella olevani venäläinen kuten vuonna 1978 Tukholmassa ruotsalainen. JJM)
Toiseen ihmiseen sisäistymiseen ja aktiiviin omistautumiseen voiman antaa rakkaus, mikä mahdollistaa myös taiteen eli luovan tiedon. R. Steiner sanoi kerran Roman Boosille: ”Näetkö, kaikki hänen kärkensä ovat liian pieniä, hänen kätensä ja jalkansa liian pienet, hänen nenänsä liian pieni. Tässä sisäistämisessä piilee rouva tohtori Steinerin taiteellisuus.” Hedelmälliseksi tämä kasvoi kurinalaisuudella ja tarkkuudella.
Äännetaiteilijuuden ja koulun rakentamisen ensimmäiset vuodet olivat siihen osallistuneille elämän kauneinta aikaa. Tinkimätön esimerkillinen työmoraali, uupumukseen asti työskentely ja aamun aloitukset raikkaana ja nuorekkaana oli Marie Steinerille itsestään selvyyksiä tietoisena taiteen uuden alun välttämättömyydestä ihmiskunnalle hyödyllisenä ja elämää pelastavana.
… jatkuu osassa Muistoja Marie Steinerista, osa 3/4
Ote Ilja Duwanin kirjasta Sprachgestaltung und Schauspielkunst Vom Kunstimpuls Marie Steiners. Studien, Übungen, Erinnerungen. Sivut: 15-16.
Referointi äännetaiteilija Jukka J Miettinen.
LEATEAtteri 