Vietin kuuden esityksen kanssa yksityisesti teatterifestivaalin nimeten sen ”Kevään herääminen” -festivaali, 12.3-12.4.2026 Helsingin kaupungin tuella, työnantajan antamilla kulttuurirahoilla.
Kuusi esitysten katsomista kuukaudessa ja uskoni teatterin tekemiseen palasi. Kiitos Aleksanterinteatteri, neljä kertaa Kansallisteatteri ja Savoyteatteri.
Kysy siskoilta! -voimaannuttava esitys
Nämä juhlat jatkuvat vielä -kohtaamisen oppitunti
Vanja -ihmisyyden ihmettelyä historiallisessa tarinassa ja näyttelijän suorituksessa
Jotuni -tutunoloisesti perhehelvettiä
Toinen tasavalta -koskettava Kekkosen kohtalo
Jumppatytöt -läpeensä itkettävä ilmiö
Ylläoleva video kiteyttää kokemukseni siitä miten teatterilla on valtavat mahdollisuudet tehdä merkittävää tässä maailmassa.
Jumppatytöt työryhmä suunnitteli toteuttavansa kaksi vuotta sitten yhdeksän esitystä. Sekin jo kunnioittettava määrä – sanon kun on minulla urani aikana kokemusta puolenkymmenestä yhden esityksen mittavasta tuotannosta.
Mutta aika ja yleisö olivat eri mieltä. Olin eilen todistamassa näytelmän 95. esitystä täysille katsomoille ja voittokulku vaan jatkuu.
Uskoni teatteriin palasi, mutta tuli vaatimus ajan ja yleisön ja itseni lukemisesta paremmin. Eihän näyttämötaide voi toimia niin kuin kuvaamataide, että teosten arvostuksen voi yleisö löytää vasta tekijän kuoleman jälkeen.
Ehkä olisi vaan oltava ulkoisesti tekemättä niin kauan kuin sisäisen työn on pakko purkautua ajassa eläväksi ilmiöksi. Ensin edes tuon yhdeksän esityksen putken verran. 😊
LEATEAtteri 