Jo viidettä päivää olen alkanut ulkoiluttaa kieltäni.
Nyt alkaa tulla tulosta.
Alkuun äänteet oli läpijuoksua. Nyt huomaan äänteiden kielelläni paisuneen.
Alkuun valkkasin vain että onko kaikki äänteet mukana. Olihan ne – voimaannuttava kokemus, kun on kysymys Aleksis Kiven kolmesta eeppisessä runoelmasta.
Paikallaolon vartiossa äänteet meni siis juosten ja teksti loppui hyvistä ajoin ennen kuin ulkoilulenkki oli lopussa.
Tänään huomasin saman tekstimäärään riittävän paljon pitemmälle.
Tunsin syvästi olevani oikealla tiellä.
LEATEAtteri 