Oma teatterifestivaalini

Festivaali alkoi 12.3.3026 Kysy Siskoilta! esityksestä Aleksanterin teatterissa.

Viikko sitten oli vuorossa Nämä juhlat jatkuvat vielä -esitys Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä.

Eilen oli Vanja -esitys Kansallisteatterissa.

Kysy siskoilta! voimaannutti minua. Minunkin pitää omasta asemastani tehdä valistava, eläydyttävä ja tunnelmallinen esitys.

Nämä juhlat jatkuvat vielä vakuutti minulle vuorovaikutuksen tärkeydestä ja sitä kautta todellisesta koskettavuudesta.

Vanja vei minut 33 vuoden päähän Avignoniin. Jo 1993 olin valmis samanlaiseen kuin nyt näin, mutta auttamatta olen himmaillut.

Esitys Vanja oli ohjaajan taidetta. Mitä kaikkea näyttelijä voikaan saada aikaan! Ihailtavaa, mutta jäi rampin tuolle puolen.

Vahvasti fyysistä. Ei muuttanut maailmaa yli 100 vuotta sitten eikä nyt. Kieltä ja maailmaa pitää palvella toisin.

Kielelle pitää antautua toisin ja sitten näyttelijän liittää se fyysisyyteen. Ei riitä äänenmuutos, merkki tai ele eri rooleille. Vaan äänteet elettävä niin ulkoisesti kuin sisäisesti.

Palvellen yleisöä, antaen yleisön oivaltaa. Eikä noin kuin nyt, että ohoh olipa taitavaa, mutta mitä sitten.

Tähän mennessä esitykset ovat vihastuttaneet ärsyttävän hyvällä näyttelijän työllä. Olen niin intoa puhkuen orientoitumassa omiin esityksiini. Kiitos jo tähän mennessä kaikista.

Festivaalin seuraavat kolme esitystä ovat: ti 7.4. Jotuni, la 11.4. Toinen valtakunta ja 12.4. Jumppatytöt. Kaksi seuraavaa Kansallisteatterissa ja viimeinen Savoy-teatterissa.

Olen luomassa itseäni uuteen teatterin tekemiseeni jälkeen EMDR:n ja depersonalisaatio oireyhtymän.