Televisio on ollut minun murheen kryynini numero yksi. Ei siksi että opin siitä ensimmäisen sanani. Tai siksi ettei vanhempani tienneet steinerpedagogiikasta, missä neuvottiin sallia lapsille televisio vasta aikaisintaan silloin, kun hän on ylittänyt krupikon.
Vaan koska elämäni olen onnistunut peittämään sairauteni itseltäni ja ympäristöltäni televisiolla. Nykytermein televisio oli minun ensimmäinen kiintymyssuhteeni (joka oli sitä siis 63 ja puoli vuotta).
Katsoin 60-luvulta lähtien koko ajan televisiota. Tiesin ja katsoin sen kaikki ohjelmat. Kun opin lukemaan luin lehdestä kaikki televisiopalstat. Koulussa puhuin aina televisiosta. Siihen aikaan kaikkien kanssa pystyi puhumaan televisiosta ja sen ohjelmista. En näyttäytynyt epänormaalina.
Suomen tunneilla näyteltiin televisio-ohjelmia. Ensimmäinen suuri pääroolini harrastajateatterissa oli televisiomaailman viihdetähden rooli (yllä kuva viihdetähti Johnny Pavlovista). Koin tunteeni television kautta (siihen asti ainoana kunnes pääsin näyttämölle tai kehityin pianon soitossa niin että liikutuin jostain soittamastani).
Jos olisin jo nuorena ymmärtänyt tilanteeni paremmin olisin kuumeisemmin pyrkinyt näyttelijän töihin. Siihen ammattiin tilanteeni loi edellytyksiä. Mutta koska en tiedostanut tilannettani, en osannut arvostaa näyttämölahjakkuuttani, vaan ajauduin ja ajauduin kasvattajaksi kasvaakseni itse vihdoin.
Viimeisin kasvupyrähdykseni alkoi nyt siis 12.9.2025 ja päiväkotityössä. Päivä oli minulle kuin maailmalle päivä 11.9.2001. Putosin posttraumaattiseen stressireaktioon kiitos puolisoni kaatumisen. Siitä alkoi tarve EMDR -terapiaan ja sen alettua vihdoin puhdistuminen ikäni kuvakaatopaikoista fyysisyydessäni.
Käsittelemättä jäävät sähköiset kuvat (alkuperät televisiosta, mutta viimeaikoina myös somesta) ovat olleet minulle kuin kuonakerros estäen aidon läsnäoloni. Ensimmäinen EMDR -istunto oli kuin tulivuorenpurkaus.
Siitä alkaen olen saanut uuden aistin. Huomaan kun alan täyttyä käsittelemättömistä kuvista ja voimaan huonosti (entinen normaalisuuteni). Sitten tuoreutan vain mieleeni EMDR – istunnon ja vot – kohta kuvat on tyhjennetty ruumiistani.
LEATEAtteri 