Sairaslomani päättyy 17. päivä eli 18. päivä olen ’terve’. Silloin olen ’terve’ lapsuudestani, jota ’sairastin’ päiväkodeissa yli 40 vuotta. Valmistuin yli 40 vuotta sitten ’sairastamaan’ lapsuuttani päiväkoteihin. Nyt 18. päivä tulen ’terveeksi’.
Vasta kuukausi sitten sain elämäni diaknoosin – depersonalisaatio oireyhtymä (F48.1). Ihan hyvä juttu. Ei estä työskentelyä millään alalla. Mutta jos olisin jo vuonna 1983 tiedostanut tilanteeni, niin en olisi lähtenyt seikkailemaan kasvatusalalle.
Tai oikeastaan niin – jos olisin silloin tiedostanut tilanteeni olisin saattanut menestyäkin kasvatusalalla.
Tiedostamatta hakkasin päätäni seinään. Paloin urallani noin puolenkymmentä kertaa loppuun. Vasta nyt olisin valmis aloittamaan kasvatusurani alusta, mutta onhan se auttamatta myöhään, kun mittarissa on vain reilu vuosi eläkeelle.
Pääsin aikoinaan ensimmäisenä poikana lastentarhanopettajakoulutukseeni täysillä pisteillä. Kiitos varmaan näyttelijälahjojeni (sopii hyvin diaknoosiini). Valmistuin vuosikurssistani viimeisenä. Kurssimme priimukset sai kirjastipendinä kasan kirjoja.
Yksi motivaattori päiväkotialalle kouluttamisessani oli, että opiskellessani saisin uudestaan elää lapsuuttani esimerkillisesti. Olin jotenkin sellaisen tarpeessa – koin alitajuntaisesti.
Nyt vihdoin tuo alitajuntainen ajautuminen alalle on tullut päättärille. Siksi ostin itselleni alan tietopalvelusta kirjastipendinä kasan mielenkiintoisia kirjoja evästykseksi loppuelämälleni.
Nythän olen oikeastaan valmistunut siitä mitä 1983 lähdin opiskelemaan.
Terveeksi tulee silloin kun kantaa sairautensa. Eikä sairauttaan voi kantaa jos ei tiedä diaknoosiaan. Nyt tiedän.
LEATEAtteri 