Nyt yhdeksän viikkoa Rudolf Steinerin viikkolauseista omia inspiroituneita säkeitä julkaistuani tajusin, mikä Eino Leinon runo on hyvä kulkija kumppani viikkolauseille – runo Jumalien keinu.
Kun luin läpi tähän astiset värssyni, voi totisesti kokea sielun liikkuvan ”välillä taivaan ja maan”.
.
JUMALIEN KEINU (Eino Leino)
Kenet korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohdassa pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan,
siksi kuin järjen valon häneltä vievät.
.
Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuilussa kuohuu.
.
Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön;
sitten tulkohon tuima yö.
.
Erityisesti runo synkkaa tähän viikkolausevuoden seitsemänteen viikkolauseeseen, jonka julkaisin tänään. Järjen valon viemiseen rinnastuu aatoksen korvaaminen sisäisyyden haiulla.
LEATEAtteri 