Viikkorättinki

KEVÄT

A. Piäsiäistunto

Ku kaakoo kentilt maette

kui aaringossa puhhui

uus riemu sielu tiivveyvessä

voe liittee nähy valloo,

ny virtae itteys verhostaa

lens uatos iärii avaruue

ja kietoe summuu

tää ihimiselo hengekaekkeutee.

.

.

B. Toenen viikko ja huhtikuun toenen

Poes ulukosee aesteiolloo

Möe itteytensä uatosmahti;

Hiä liittää hengevallat

ny ihimistaemee jällee,

vie liitos alakuu hiät,

mut sielu syntyjuur

o itteyessä.

.

.

C. Kolomas viikko ja huhtikuun kolomas 

Ku puhhuu mualimaa,

siis itteyessä uinui

mut alakujuurta muistae,

mu laps, ihimisminnuus:

jos sussa vappauttaesi

nuo kaheleet ittekyytein,

nii pohjaes minnuus tottuutee.

.

.

D. Nelejäs viikko ja tookokuun ensmäenen

Näe tiijä toellise oloni:

nii puhhuu tuntoin,

jok aarinkoeses mualimas

suap liittyy valo ualtoeluu;

täst halluu uatoksein

tuo kirkkaa lämmö suaha

mua ihimiste

voes kasvoo liitos yhtee.

.

.

E. Viies viikko ja tookokuun toenen

Tuo valo, hengemeres

mi virtoo tilas luajete

suap ilimi jumalluomise:

sii hohtaa sieluolemus

ain avartue mualimaa

ja ylösnoosseena

tuost ahtaast vallast itteye.

.

.

F. Kuues viikko ja tookokuun kolomas

O minnuuteni noussu itteyestä

ja löötää ittesä

ny ilimauksena mualima

tää aja, tila voemissa:

voen kaekkeuesta lukkee

tuo jumalalakuse

mu oma kuva tottuue.

.

.

G. Seittemäs viikko ja tookokuun nelejäs

Voe itteyttäin, jok uhkoo paeta,

ku valo mualiman sit halul kuhtuu.

Mu uavistus kää esille

ja suata vahava oekeutes,

ny sijjaa mietteije voema,

jok aestihohteesee

ny meinoo männä.

.

.

H. Kaheksas viikko ja tookokuun viies

Siis varttuu aestei mahti

kaut jumalluomise;

se paenaa uatosvoemat

ain hämäryytee une.

Ku jumalolento

näi yhtymistä sieluu hallaa,

suap ihimisuatos

ny männä unnee hilijasee.

.

.

I. Yheksäs viikko ja kesäkuun ensmeänen

Voen unohtoo mu oma tahtoin,

ku lämpö mualiman mut kessää kampee

kaut henkes, sieluolos;

siks antautummaa valolle

nyt käsköö henge havvainto,

mis julistaa mu uavistus:

jos ihtes annat männä, se löyvät.

.

.

K. Kymmenes viikko ja kesäkuun toenen

10 

Ku korkeus kessäesesti

suap olennoksee valoaaringo,

se nostaa ihimistunteeni

näe mukkaa iärii kaekkeue.

Ny hämmentäe sisälläi

o tunto joka puhhuu näe:

voet kerra tietee se:

sut koki äske ihimeelline.

.

.

L. 11. viikko ja kesäkuun kolomas

11 

Ny täyes aarinkoeses hetkes

o sinu viisas viesti tunnettava;

ku kohtoot mualima kaaneue

se ittessäs tunnet – kuulet:

voep männä ihimisminnuus ny

mut löyät se tuas mualimast.

.

.

Juhannustunto

12 

Ny kentilt kaaneus kaiu

suan kiitee sielu tiivveytee,

ja liittee elo jumalvoemat

muan lentoo vappauttavaa;

ny jiäköö itteytein,

ja etin, luotan minnuutee

muan valossa ja lämmössä mua.

.

.

M. 13. viikko ja kesäkuun viies

13 

Ku kohhoon aestein korkeutee,

nii sielu syvvyyessä leimahtaa

kaut hengen tulivalla

tuo jumaltottuus sana:

ny henge pohjas pyri suattamaa

sut lähheiseks henkisel.

.

.

KESÄ

N. 14. viikko ja heenäkuun ensmäenen

14 

Ku aesti-ilimennykselle mä antauu

nii menettee voen vietin, itteye

siks uatosuni näättää

ny ryöstävä mult itteni,

suan silti noosta äkäsest

täs aestiloistos muanuatteluu.

.

.

O. 15. viikko ja heenäkuun toenen

15 

Kui lumotuksi tunne

muanharhaan hengetoeminna:

se kätki aestihämärää

mu oma olemukseni,

kaut sen voen suaha voeman:

jot jiävi antoo ittelleen

o minnuutein näes rajjoissaa.

.

.

P. 16. viikko ja heenäkuun kolomas

16 

Ny kerrää hengesattoo sissää,

se vuatii ankarasti uavistus,

nii että jumallahjat,

voes kypsyy sielupohjas,

siis antaen itteys vilijan.

.

.

Q. 17. viikko ja heenäkuun nelejäs

17 

Ny puhhuu mualimasana,

jot aestieni kaatta

sae viejä sielupohjalle:

näe täätä henges syvvyyet

mu kaekkeuteni iärillä

nii löyät vihdoin minut ittestäs.

.

.

R. 18. viikko ja elokuun ensmäenen

18 

Ny voenko luajentuu,

et sieluin yhistyis

mull annettuu muan-sieme-sannaa?

Se koe, löyä voemas

et sielu arvoeseks muovais

se rakentaesit hengevuatteeks.

.

.

S. 19. viikko ja elokuun toenen

19 

O toemintani uusi tarkoetus

ny muistojeni piirii suattoo

se minkä aestein vastaa oti:

siks vahvistuvat voemani

mu sissäesyytein herättää

ja antae kehittyen mut ittellein.

.

.

T. 20. viikko ja elokuun kolomas

20 

Näe tunne olo mun,

jok vieraantue mualimast

vae sammuttaesi ittensä

mut rakentaen vaen yksiolloo

tuas kuolettaes ittensä.

.

.

U. 21. viikko ja elokuun nelejäs

21 

Ny tunnen ouon runsaue

mus vahvistavan ittetuntoain,

kuin siemen, tunnen kypsyvän

ja valo uavistukse

ain kutovan mun itteyteni voemoo.

.

.

V. 22. viikko ja syyskuun ensmäenen

22 

Tuo valo iärist laajoist’,

mu sissäesyytee voemoo luo:

se muuttuu sieluvaloks

ja loestaa hengesyvvyyksii,

miss lahjat valamistuu,

mu minnuus mualimaminnuuest

suap kypsyy aekaen kulluis.

.

.

W. 23. viikko ja syyskuun toenen

23 

Ny sammuu syksyisest

mu aestieni loesto;

ja valo ilimestyksee yhtyy

tuo usvaharso himmee.

Ka näen iäris avaruue

siel talaviune syys.

O kesä antanu

mull kypsä kaekkeue.

.

.

X. 24. viikko ja syyskuun kolomas

24 

Ny ittein aenaes luonti

vie sielu ittein havvaentoon;

nii iäreinhenki, pyrkii aen

täst uuest tunnost ponnistae

ny luoden sielun pimeäst

mun tajun tahtohetelmän.

.

.

Y. 25. viikko ja syyskuun viies

25 

Suan ittellein ny kuuluu

ja loestaen sissäist valloo

koht avaruue, aja pimmeetä.

Ku unnee vaepuu luonnotila,

o sielu sisin ylösnoostava

ja kantaen herreil päevänhehku

yli kylymäe talave tuluvae.

.

.

Z. Mikkelitunto

26 

Oi luonto, äeti tunnelmas,

ny kanna sissää luovii tekkoehi;

ja tulenvoema tahtoni,

se terästää mu hengevietit,

nii syntyy ittetuntoni,

mi kantaa mu minnuutein.

.

.

SYYS

A. 27. viikko ja lokakuun ensmäenen

27 

Ku astu miele syvvyytee:

nii nousoo uavistava kaepaus,

et löyä ittestäs minnuus,

kui kesäaaringossa, jossa siemene

tie syksyy lämmössä eläen vie

kui sieluvoema lähteenä.

.

.

B. 28.viikko ja lokakuun toenen

28 

Voen sissäesyytein uues elos

ny olemuksein iäret tuntee

ja voemarunsaat uatossätteet

suan sielun aaringosta.

Niil aakee arvoetukset elo,

ja täättyy monet toeveet joilt

o siivet lammaantunneet.

.

.

C. 29. viikko ja lokakuun kolomas

29 

Siis ite uatosvalo

voe sisävoemin vahavistuu,

ja löytee kaeke tarkotus

tuon maesenhenge lähteestä,

o kesä anti minulle,

o syksy raaha sekä talave toevo.

.

.

D. 30 viikko ja lokakuun nelejäs

30 

Kui sielu aaringos voen kypsyttee

tuon lahjan ajatuksistaen,

ja ittetietoesuue tiivveyeks

voen muuttoo kaekki tunteeni.

Nii suatan tuntee illoete

ku syksy henki herree:

ja talavi virittää

mut kohti sielu kessee.

.

.

E. 31. viikko ja marraskuun ensmäenen

31 

O tuli meres henge,

kui noosu, koetto aaringo

se virtoo elloo tahtovaa

ja loestaa aestihämärää,

nuo voemat vappauttaen,

jot luomistahon sielunvieteist

voep ihimistöessä kypsyttöö.

.

.

F. 32. viikko ja marraskuun toenen

32 

Ny tunne lahjaest runsaat voemat

mut mualimalle antava;

ja vahavistuva oloni

suan suuntautuva selekeytee

mu kohtaloen kuonnas.

.

.

G. 33. viikko ja marraskuun kolomas

33 

Näe tunne olo mun,

jok ilima sielu elläytymistä

o pelekkee tyhjee elämöö

ja vaella voemoo ilimete,

jos sielus ei se uuistuis,

se kohtaes vuan kuolema.

.

.

H. 34. viikko ja marraskuun nelejäs

34 

Tuo salaperräine iki-alaku

suap uue voema olossaa

ku sisimpäni tunne elepyvä:

se antaa herättävät mualimavoemat

ny liittee elämäni päevätyöhö

ja muuttue mut suattoo mualimaa.

.

.

I, 35. viikko ja joolukuu ensmäenen

35 

Jos tuntisi olevaese,

et löytäis ittensä se

mu sielu luomistahos?

Ny tunne suaneeni voema,

joll elläyn mualimaminnää

se yhtenä nööränä jäsenenä.

.

.

TALAVI

K. 36. viikko ja joolukuun toenen

36 

Mu olemuksei syvvyyestä

kuin tarkoitustaa ettie

käy mualimasana sallaene:

Sun työsi tarkoetukset täätä

mun hengevalolla

jot kauttain uhrautuisit.

.

.

L. 37. viikko ja joolukuun kolomas

37 

Et kantais talaviyöhö hengevalo

sit autuaasti syämeni halloo,

nii että loestain sielutaemet

muan perustoehi juurtuis,

ja jumalsana aestihämärässä

voes kaikuu kaeke kirkastae.

.

.

M. Joolutunto

38 

Ny tunne kui lummoutunnee

lapshenge sielukohussaen;

se syänvalloon luonut

o pyhä muolimasana

ja toevo taevashetelmä,

jok riemus kohhoo mualimoihi

mu jumalperustaltaen.

.

.

N. 39 viikko ja joolukuun viies

39 

Ku hengeilimestyksee antauu

suan minnuuteeni iärtenolovalo.

Ny mietevoema kasvaa

ain selekeest antain mut ittellein;

nii virittäe suan

täs uatosmahis tunno ittestäen.

.

.

O. 40. viikko ja tammikuun ensmäenen

40 

Ku ole henge syvvyyksissä,

nii täättyy sieluin perustoessa

juur syämeni rakkaasmualimoesta

mu itteyteni tyhyjä harha

tuol mualimasana tulvoemalla.

.

.

P. 41. viikko ja tammikuun toenen

41 

Tuo sielu luomisvoema

mi pyrkii syänperustalta,

suap ihimiselos jumalvoema

näe syttyy työhö oekeaa,

nii itteyteni muovautuu

ny ihimisrakkaue töissä.

.

.

Q. 42. viikko ja tammikuun kolomas

42 

O tässä talave pimmeessä

ny oma voema ilimaisu

mu vahava sielu viettymys,

ku voema johtuu pimmeytee

ja uavistelle tuntuu,

kaut syänlämmö, aesti-ilimennys.

.

.

R. 43. viikko ja tammikuun nelejäs

43 

O talave syvvyyksissä

ny henge-elo hehkus lämpimäs;

se antaa mualima harhalle

kaut syänvoemaen luja olo;

muankylymyyt uhmoo vahavistuin

tuo ihimississäin sieluntuli.

.

.

S. 44. viikko ja helemikuun ensmäenen

44 

Tuas herreen uutee aestintaa

nii täättää sielu selekeys,

ku muista henge syntymä,

mut hämmentää jo luonnonnoosu

kaut uattelu luomistahon.

.

.

T. 45 viikko ja helemikuun toenen

45 

Voep uatoksein vahavistuu

ku liity hengesyntymää,

ja nostoo aestihämäryye

ny selevää kirkkautee.

Ku sielu täyteyes

näe yhtymistä luontoo halloo,

o aesti-ilimennykse tie

ny valouatos suaa.

.

.

U. 46. viikko ja helemikuun kolomas

46 

Oi mua, ku uhkoot tukahuttoo

mu sielu synnynäese voema;

ny muistoni, kää esille,

tuas syvvyyksistä henkeni

ja vahavistakkoo katsettai

jol vaen kaut tahonvoemie

o mahollisuus säilyy.

.

.

V. 47. viikko ja helemikuun nelejäs

47 

O syntymässä sylist mualima

tuo riemu, joka aestit elevyttää.

Se kohtoo uatokseni voema

jok jumalvoemi varustain,

nyt vahvast ellää sisälläin.

.

.

W. 48. viikko ja mualiskuun ensmäenen

48 

Siis valo iärist korkeue

ny mahtavasti sieluu virtoo

kui hohde, mi ratkoo arvoetukset,

o varmuus uattelussa mualiman,

ja kooten sätteittensä mahin,

suap syämessä elloon rakkauven.

.

.

X. 49. viikko ja mualiskuun toenen

49 

Ny tunne voema kaekkeue:

ku puhhuu uatos selekeys,

jok muistaa hengen kasvunsa

tuos maisten öitten hämys,

suan liittee noosuun mualimapäevä

mu toevo sätteet sissäeset.

.

.

Y. 50. viikko ja mualiskuun kolomas

50 

Ny puhhuu minnuuelle,

siis mahatavasti ilimestye

ja olo voemat vappauttae,

tuo iäreinolon verevyys:

ku sinnuu kanna eloni

poes lumokahleistaa,

suan vastaan taju, tottuue.

.

.

Kevvää odotus

51 

Ny ihimisolloo sissäesee

voep runsaus aestein kantaatuu,

ku mualimahenki ittensä

voep löytee peilis ihimissilimä,

kaut se hä voemasa

suap luotua näe uuellee.

.

.

Z. 52. viikko ja mualiskuun viies

52 

Ku sielusyvvyyksis

ny hengevoema kiäntyy mualimaa

ja kaaneutta iärist kumpuaa,

nii taevaa vahvuuksis

suap elovoema suunna ruumiisee

ja mahottomast virittäe

tuop hengeolo ihimiselloo.

.

.

Rudolf Steiner

(savonnuksen laati Jari Jukka-Pekka Miettinen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s